Up - kohti korkeuksia

Ohjaus Pete Docter, Bob Peterson
Näyttelijät Ed Asner, Christopher Plummer, John Ratzenberger, Delroy Lindo, Jordan Nagai
Maa Yhdysvallat
Pituus 96 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2009 Walt Disney Pictures, Pixar Animation Studios

Hanki omaksi

• Kuva 5
• Ääni 5
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p4-5">4</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Epäilemättäi epätavallisin päähenkilö viime aikojen pitkässä animaatiossa: 78-vuotias eläkeläinen Carl Fredricksen, joka elää yksin talossaan edesmenneen vaimonsa muiston voimin. Wall-E:n tarinan takana oleva Pete Docter ja Bob Peterson ovat ohjanneet ja käsikirjoittaneet kertomuksen muistoista ja unelmista ja niiden merkityksestä elämälle.

Preludilla, joka on paitsi mukaansatempaava, myös lapsikatsojien kannalta tärkeä, käydään yhdysvaltalaisten montaasiksi kutsumassa laskettelussa läpi Carl Fredricksenin elämä. Se kulkee seikkailutarinoita rakastavasta pikkukolttiaisesta onneen elämänkumppanin, jo lapsena tavatun Ellien kanssa, yhteisen lapsen odotuksesta keskenmenoon ja myöhemmin puolison kuolemaan ja Fredricksenin kamppailuun yksinäisyyden, vanhenemisen ja kasvottomien gryndereiden kanssa. Vaikkei tämä ole mitään mullistavaa, on hienoa että kärttyisestä vanhuksesta tehdään ymmärrettävä hahmo, jonka itsepäisyys on elämänkokemuksien muovaamaa. Carlin hahmo on kulmikas paitsi luonteeltaan, myös ulkomuodoltaan.

Fredricksenin lapsuudensankari, seikkailija Charles Muntz katosi vuosikymmeniä sitten Etelä-Amerikan metsiin, etsiessään harvinaista lentokyvytöntä jättilintua. Vaimon keskenmenon jälkeen Carl lupaa viedä tämän molempien lapsuuden unelmien Eldoradoon, Paratiisiputouksille, jonne kuulun seikkailijankin oletetaan kadonneen. Arjen menot ja sattumukset tyhjentävät kuitenkin säästöt yhä uudestaan, eikä matka lopulta toteudu ennen vaimon kuolemaa.

Ilmapallokauppiaana elantonsa tehnyt Carl ajautuu ahtaalle, kun ahneet kapitalistit uhkaavat pakottaa eläkeläisen hoitokotiin pois kodistaan ja liike-elämän tieltä. Carl ei lannistu taistelutta, vaan lennättää talonsa tuhansien ilmapallojen voimalla tiehensä. Kuistille tarttuu vahingossa mukaan 8-vuotias partiolaispoika Russell, jolta puuttuu meriittilistalta vielä vanhusten auttamisesta saatava merkki. Täysi kokoelma veisi pojan seuraavalle tasolle ja initiaatioon on lupautunut aina poissaoleva isä. Kaksikko päätyy puolisattumalta Amazonin viidakkoon, Paratiisiputousten lähelle. Carl vannoo vaikka taluttavansa leijuvan kotinsa putouksille, viimeisenä kunnianosoituksena vaimolleen.

Animaatioelokuva on kuin luotu tällaisia tarinoita varten, joissa mielikuvituksen seikkailut, tunteelliset teemat, runolliset metaforat ja lapsekas huumori kohtaavat sovun merkeissä. Pakomatka arjen kovuudesta on molemmille päähenkilöille tervetullut, pilvien läpi kuljetaan fantasian helpotukseen. Kolmiulotteinen pilvitaivas on kaunis, mutta varsinainen teattereissa nähty 3D-heijastus lisää sen tenhoon lopulta kovin vähän. Teknologia ei vieläkään ihanteellisista olosuhteista huolimatta onnistu vakuuttamaan tarpeellisuudestaan. Visuaalisesti elokuva on huikeimmillaan ääripäissään, pilvien lomassa ja keskellä värikästä viidakkoa.

Hahmoista sademetsästä löytyvä harvinainen lintu, jolle sen suklaalla kesyttävä Russell antaa nimeksi Kevin, on villi ja eläimellinen ja siksi niin hauska. Disneyn antropomorfisista eläinhahmoista poiketen, pöllämystyneen näköinen lentokyvytön jätti raakkuu sopimattomalla hetkillä ja säntäilee ympäriinsä kuin lintu ainakin. Raikasta ja samalla ajatonta komediaa. Filosofi Ludwig Wittgenstein totesi tunnetusti, että jos leijona osaisi puhua, emme ymmärtäisi mitä se sanoo, sillä sen tapa käyttää kieltä olisi niin omastamme poikkeava. Upissa koirat puhuvat erikoisen kaulapannan avulla ja lopputulos on ainakin varsin huvittava.

Fredricksenissa on paljon kyynisyyttä ja hän puhuu ennemmin kuolleelle vaimolleen kuin pojalle, kun Russelissa ilmentyy pienen lapsen optimismi ja hauras tukea tarvitseva itsetunto. Vanhuutta edustaa myös viidakosta koira-armeijoineen löytyvä Charles Muntz, jolle lintuharvinaisuuden kiinnisaamisesta on tullut armoton pakkomielle, joka ei jätä rauhaan. Kaksi vanhusta kohtaavat lopulta toisensa kamppailussa jossa kysytään: mitä jää jäljelle ihmisestä, kun joutuu elämään unelmien täyttymättä, vajavaisessa todellisuudessa.

Käsikirjoitus ei ole täysin tasapainoinen, välillä kulutetaan turhan paljon aikaa hauskuudeltaan vaihteleviin, mutta tarinankehityksen kannalta epäolennaisiin jaksoihin. Aiheet kun ovat niin kantavia, että yksinkertaisempi kokonaisuus olisi vain vahvistanut niiden vaikutusta.

Tarina viedään loppuun kypsästi. Monissa kuvissa, kuten paralleeleissa Muntzista tuhoamassa raivon vallassa vuosikymmenten kokoelmaa, muistojen galleriaansa, ja toisaalla Fredricksenistä tyhjentämässä taloaan irtaimistosta saadakseen sen taas lentokykyiseksi, on hienoa vertauskuvallista syvyyttä.

Fredrickseninä Edward Asner on kuin hahmon sielu, karismaattinen ja melankolinen. Nuori Jordan Nagai kei kuulosta elokuvalapselta ja tekee hahmostaan helposti pidettävän. Michael Giacchinon musiikki on makeaa, mutta pääteema kantaa elokuvaa klassisen kerronnan parhaassa perinteessä.

DVD:Walt Disney Studios Home Entertainmentin 1.78:1 -anamorfinen laajakuva on huippuluokkaa, värit kirkkaita, selvästi formaattinsa kärkeä. Dolby Digital 5.1 -ääniraita on sekin virheetön ja tilavaikutusta on hyödynnetty hyvin.

Lisämateriaaleina kaksi Pixar-lyhytelokuvaa, joista kumpikaan ei edusta studionsa parasta jälkeä, 21-minuuttinen jännittävähkö prosessikuvaus elokuvan “kuvauspaikkojen” löytymisestä, viisiminuuttinen elokuvan maailman vivahteikkaasta idolista Charles Muntzista ja ohjaajaparivaljakon Pete Docter-Bob Peterson elokuvan teeomoja hyvin avaava kommenttiraita.

Teksti: © 2009-10 Aleksi Salonen