Underworld 3 - Ihmissusien nousu

Ohjaus Patrick Tatopoulos
Näyttelijät Michael Sheen, Bill Nighy, Rhona Mitra, Steven Mackintosh, Kevin Grevioux
Maa Yhdysvallat / Uusi-Seelanti
Pituus 89 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2009 Sketch Films, Intelligent Creatures, Lakeshore Entertainment, Screen Gems, UW3 Film Productions ja Sony Pictures Entertainment.

Hanki omaksi

• Kuva 5
• Ääni 5
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p4-5">4</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Underworld 3 – Ihmissusien nousussa (Underworld: Rise of the Lycans, 2009) vampyyrien ja ihmissusien välillä on luokkaristiriita. Vampyyrien pöhöttynyt aristokratia on luonut ihmisistä ihmissusia orjatyövoimaksi. Sekasikiöt ovat kuitenkin lisääntyneet hirvittävää vauhtia. Ne uhkaavat vuoren sisään itsellensä linnan rakentaneita vampyyreja.

Elokuva on järjestyksessään kolmas Underworld. Nyt palataan ajassa taaksepäin niihin hetkiin, jolloin vampyyrien ja ihmissusien välinen sota alkoi, ja jota on käsitelty Underworldissa (2003) ja Underworld: Evolutionissa (2006). Kate Beckinsalen on kylläkin korvannut vähemmän tunnettu Rhona Mitra ja ohjaaja Len Wisemanin (Die Hard 4.0, 2008) tehostemies Patrick Tatopoulos.

Ajankuva on anakronistinen hetki pimeältä keskiajalta. Ruutia ei ole keksitty. Magia rajoittuu pantoihin, joilla pidetään ihmissudet ihmisinä. Koska vampyyrit kuolevat auringossa, ruutuaika vietetään pimeässä. Väriskaala on harmaan ja tumman väliltä. Nahkaa, rautaa ja liitunaamaisia nosferatuja tarjotaan yhtä paljon kuin tarkkoja lähikuvia kaulavaltimoista, jotka viilletään taistelun tiimellyksessä auki.

Ytimenä on rakkaustarina, jonka allegorinen luonne on päivänselvä: kastien konflikti. Vampyyrien patriarkka Viktorin (Bill Nighy) tytär Sonja (Rhona Mitra) rakastuu Lucianiin (Michael Sheen), joka on lykaani, ihmissusi. Lucian on valioyksilö ja vampyyrien seppä. Ensisijaisesti hän on kuitenkin orja, eläin. Rotupuhtautta valvova Viktor polttaa päreensä tajutessaan nuorten vispilänkaupan. Raivo on suunnaton. Lucian kokoaa Spartacuksena synkän maan orjat yhteen ja yrittää vapauttaa prinsessaansa lukitusta huoneestaan. Rakenne on suorastaan marxilainen.

Hurmefantasiana elokuva ei ole merkkipaalu, joskin viihdyttävämpi kuin Pathfinder (2007). Zack Snyderin 300 (2006) on taas tyylillisesti edellä. Kekseliäisyys näkyy tavoissa, joilla jengiä niitetään. Vampyyrien linnaketta suojellaan jalkajousitykeillä, jotka ampuvat kädenpaksuisia, kahden metrin pituisia keihäitä. Kun Sonja ja Lucian juoksevat maanalaisessa labyrintissa, heidän päällensä pudotellaan tynnyreitä täynnä herkästi syttyvää ainetta ja perään soihtuja – kuin jokin Molotovin cocktailin esiaste. Lähitaisteluiden koreografia rajoittuu kurkkujen viiltelyyn julmetun terävillä miekoilla.

Sitten on ihmissusitekijä, ensisijainen attraktio. Hahmot ovat synteesi digitaalisia tehosteita ja miehiä karvapuvuissa. Ihmissusia nähdään ravaavina laumoina pariin kertaan. Lopullinen hyökkäys tuo mieleen Starship Troopersin (1997) avaruusötökköjen asettaman ansan, mutta vailla pakokauhun ja massiivisuuden tunnetta. Napakoiksi tarkoitettuja sutkautuksia on, mutta perusote on vakava. Draaman kaarteessa on jopa yllättävän rohkea shakespearelainen valinta. Asiaa ei tosin auta se, että finaali muistuttaa pikemminkin Pimeyden armeijan (Army of Darkness, 1993) vastaavaa. Mutta vailla Ashia.

Ylipäätänsäkin elokuva on esteettisesti hyvin keinotekoinen. Oikean maailman sijaan se on luotu kliseisen fantasiakuvaston päälle, vaikka peruselementit ovat kallio ja pimeys. Kun näytetään vampyyrien neuvoston kivisalia, säätyjen kokousta, tunne on kuin katsoisi pahvikulisseja. Eikö reaalimaailmasta löydy tekstuureja, jotka tyydyttäisivät suippokorvia? Ja jos löytyy, pitääkö ne pilata valaistuksella tai filttereillä?

DVD: Sonyn suomijulkaisussa on tarkka ja terävä kuva (2.40/16:9 anamorfinen), vaikka elokuva on lavasteiltaan jne. hyvin tumma. Ääniraitana 5.1 englanti/espanja/ranska.

Tekijöiden kommenttiraidalla käydään läpi kohtauksia yksityiskohtaisesti, joskin saksalaissyntyisen ohjaajan aksentti on paksu. Keskustelijana on myös aikaisempien Underworldien ohjaaja Len Wiseman. “From Script to Screen” on kymmenminuuttinen making of. “The Origin of the Feud” on taas tuplasti pitempi making of, joka käsittelee elokuvan teemoja. 13-minuuttinen “Recreating the Dark Ages” keskittyy elokuvan tyyliin, kuten kohtausten asetteluun ja lavasteisiin.

Sisältää myös musiikkivideon, jonka kajaalilla tuhrittu miesartisti saa KoRnin kuulostamaan hardcorelta.

Teksti: © 2009 Jaakko Kuitunen