Perinteisessä romanttisessa komediassa vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa.
Moni saattaa kysyä, että mistä näitä laimeita romanttisia komedioita oikein tulee ja kuka niitä katsoo. No hömpästä pitävät naiset niitä tilastojen mukaan katsovat ja nyt näköjään tuottavatkin. Elokuvan päätähtösen, Katherine Heiglin, tuottama romanttinen komedia The Ugly Truth tuotti avausviikonloppunaan Amerikassa melkein 30 miljoonaa dollaria, joten kuka vielä väittää, ettei tyhjästä voi nyhjätä.
Ja nimenomaan tyhjyydestä tässä nyt taas nyhjätään, kun Heigl esittää kolmekymppistä, kaunista TV-tuottajaa Abby Richteriä, joka joutuu napit vastakkain naapurikanavan sovinistisen puhe-ohjelman vetäjän, Mike Chadwayn (Gerard Butler) kanssa. Mike on Abbyn näkökulmasta kaiken asiallisen ja kiinnostavan vastakohta, sillä mies pauhaa joka päivä ruudussa naisten kaatamisesta ja muista miehisistä jutuista varsin barbaariseen tyyliin. Mike sanoo kaiken suoraan ja on tyyliltään karski ja hiomaton, mikä ei miellytä Abbya lainkaan. Kaikin puolin konservatiivinen Abby kokee järkytyksen, kun hänen TV-kanavansa ostaa Miken menestyneen show´n itselleen nostaakseen omat katsojalukunsa pohjamudista. Kaiken kukkuraksi Abby määrätään Miken tuottajaksi ja siitähän ei hyvää seuraa – vai seuraako?
Marsista ja Venuksestahan tässä taas riemua revitään, ja luotetaan kahden hyvin erilaisen ihmisen kohtaamisesta syntyvään tilannekomiikkaan. Naisvoittoisen tuottajaportaan myötä elokuvaan on ujutettu jopa normaalia romkomia vahvempia naisnäkökulmia, joka tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että miehiä on taas kahdenlaisia, adoniksia ja luusereita, tosin luuserilla voi olla kultainen sydän, jolloin hänestä tulee loogisesti adonis. Adoniksella on oltava sikspäkki ja hän puhuu tunteista piknikillä vuoristopuron liepeillä. Elokuvan sisäinen logiikka on tylsää, mutta sehän kuuluu romanttisiin komedioihin. Useimmat genret ystävät nauttivat juuri tästä, genren ennalta arvattavuudesta ja muuttumattomuudesta, tutusta ja turvallisesta. Ja nyt sitä tuttua ja turvallista tulee masun täydeltä.
Kaksi pääosanäyttelijää ovat muodollisesti päteviä rooleissaan, ja he pelaavat sujuvasti yhteen, vaikka mitään tähtisuihkua ei nähdäkään. Heiglista, tuosta uudesta naispuolisesta Matthew McConaugheysta, jää mieleen lähinnä häikäisevän valkoiset hampaat ja Butlerista jokseenkin pöhöttynyt, hamsterimainen olemus.
The Ugly Truth on siis perinteinen romkom, joka voi hyvinkin naurattaa hetkittäin, mutta romantiikkaa siitä tuskin löytää mikroskoopillakaan, ellei nyt ennalta arvattavuus ja persoonattomuus satu aiheuttamaan jotain erityisiä kutkutuksia vatsanpohjassa. Heiglin ja Butlerin yhteiset kohtaukset ovat toisinaan hauskoja, mutta useammin laimeita ja hetkittäin jopa kiusallisia. Ruma totuus on se, että tässä elokuvassa ei oikeastaan ole mitään mielenkiintoista nähtävää, mutta siitä huolimatta Suomessakin tuhannet ja taas tuhannet naiset tulevat pitämään siitä.
Teksti: © 2010 Antti Honkala
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA