Stephenie Meyerin kirjoittaman vampyyrisaagan filmatisointi on edennyt kolmanteen osaan, Epäilykseen. Se jatkaa suoraan siitä, mihin Uusikuu (2009) päättyi: Bella (Kristen Stewart) on saanut selville Jacobin (Taylor Lautner) kaksoiselämästä ihmissutena ja Edward (Robert Pattinson) on palannut neitokaisen elämään rakastuneempana kuin koskaan. Sydämen särkymisiltä ei voida taaskaan välttyä Bellan joutuessa valitsemaan kahden rakastamansa miehen väliltä.

Epäilys on varsin hidastempoinen ja puuduttava niin 300-sivuisena kirjana kuin 133 minuuttisena filmatisointinakin. On kaihomieltä ja surusilmää puhumattakaan niistä piinallisen pitkistä ja siirappimaisista suudelmista. Kolmiodraama jatkuu, pihtaaminen jatkuu – mikään ei siis ole muuttunut sitten edellisten osien. Toisaalta mitä muutakaan voisi olettaa elokuvalta, joka perustuu varsin vanhoilliskristillisiä asenteita arvostavan kirjailijan kirjaan?

Twilight-saagasta on tullut Harry Potterin tapaan tuotemerkki, jonka seurauksena filmatisoinnissa on hyvin vaikea saada esiin oma näkemys puuttumatta kuitenkaan itse tuotteeseen, sitä ja sen tarkoitusperää kun ei saisi muuttaa. Ohjaaja David Slade ei ole pahemmin ottanut taiteellisia vapauksia, vaan filmatisointi on orjallisesti alkuperäismateriaalille uskollinen.

Vaikka Epäilyksessä ei nähdä toimintaa yhtään sen enempään kuin aikaisemmissa osissa, on se kuitenkin toiminnallisempi. Siihen pienimpäänkin kamppailuun on valmistauduttu tarkasti, yksinkertaisista asioista on saatu aikaan komeaa toimintaviihdettä. Epäilyksestä löytyy myös hitunen niitä samoja piirteitä kuin Sladen ohjaamasta elokuvasta 30 päivää kaamosta (2007).

Epäilys näyttää Sladen käsissä tyylikkäältä, vaikka muuten se onkin huono. Tästä ei ole kuitenkaan syyttäminen ohjaajaa vaan käsikirjoitusta. Tai näyttelijöitä. Tai kaikkia niitä, jotka ylipäätänsä olivat projektissa mukana. Elokuva onnistui muutamaan otteeseen yllättämään allekirjoittaneen eli ei se täysin pohjanoteeraus ole.

Vaikka käsikirjoitus on heikko, on käsikirjoittaja Melissa Rosenbergille annettava kiitosta yrittämisestä ja hetkittäisistä onnistumisista. Elokuvassa nähdään enemmän paljasta pintaa kuin Baywatchissa konsanaan, siitä kiitos susipoikien. Rosenberg tarttuu pariin otteeseen kiinni tähän vallitsevaan yleispiirteeseen ja ivailee siitä rohkealla kädellä. Muun muassa Edwardin kuolemattomat lausahdukset Jacobin puolialastomasta vartalosta saavat katsojan hymähtämään kerran jos toisenkin. Leikillinen iva toimii, sillä ne pelastavat elokuvan.

DVD: DVD:n kuvaformaatti on anamorfinen 2.40:1-kuvasuhteella, ääniraitana Dolby Digital 5.1. Arvio maahantuojan toimituksen saapuessa.

Teksti: © 2010 Nanna Yli-Hukka

Tweettaa

Seuraa meitä