Aki Kaurismäen minimalistisen ilmaisun huipentuma on Tulitikkutehtaan tyttö, kertomus viattomasta Iiriksestä, joka päättää lopulta kostaa sortajilleen.
Aki Kaurismäen “työläistrilogia” sai hienon päätöksen vuonna 1990, jolloin valmistui Tulitikkutehtaan tyttö. Elokuva lukeutuu henkilökohtaisiin suosikkeihini niin Kaurismäen tuotannossa kuin koko suomalaisen elokuvan saralla. Pääosaa tässä erinomaisessa elokuvassa esittää neljättä kertaa Kaurismäen kanssa työskennellyt Kati Outinen (Varjoja paratiisissa).
Iiris (Outinen) on tulitikkutehtaan liukuhihnalla työskentelevä nainen, jonka elämä on varsin vaatimatonta. Hän asuu kurjissa oloissa äitinsä (Elina Salo) ja isäpuolensa (Esko Nikkari) kanssa ja lohtua elämäänsä hän hakee niin tansseista kuin roskaromaaneistakin. Mikään ei kuitenkaan tunnu tuovan lohtua Iiriksen alistettuun elämään. Kunnes eräänä iltana ravintolassa hän tapaa Aarnen (Vesa Vierikko). Aarnelle Iiris on vain yhden yön huvitus, vaikka Iiris haluaisi enemmän. Edes siinä vaiheessa, kun Iiris huomaa olevansa raskaana, ei Aarnelta heru myötätuntoa. Maailman murjoma Iiris päättää kostaa.
Tulitikkutehtaan tyttö on kestoltaan lyhyt elokuva, vain hieman yli tunnin mittainen. Siitä huolimatta siitä ei puutu mitään. Kaurismäen itsensä kirjoittama käsikirjoitus on loppuun asti hiottu, ainoatakaan turhaa kohtausta ei ole lopputulokseen jäänyt. Tästä hyvänä esimerkkinä käy jo elokuvan alku: ensimmäisen kymmenen minuutin aikana katsojalle selviää Iiriksen elämästä kaikki oleellinen.
Dialogi on erittäin niukkaa, miltei olematonta. Tämä ei tee elokuvasta kuitenkaan vaikeaa seurata, sillä Kaurismäki kertoo koskettavan tarinansa pääasiassa kuvin. Kuvallinen kerronta on rikasta, tästä kunnia Kaurismäen luottomiehelle Timo Salmiselle, jonka staattinen kamera tallentaa vain välttämättömimmän. Tuleekin väistämättä mieleen, kuinka hyvin tämä olisi toiminut mykkäelokuvana, vieläpä ilman välitekstejä? Todennäköisesti loistavasti.
Elokuva on Kati Outisen bravuuri. Hänen suoritustaan maailman murjomana Iiriksenä ei voi tarpeeksi ylistää, niin sanoinkuvaamattoman hieno se on. Monista rooleista tuttu Vierikko on juuri sellainen kuin pitääkin, Elina Salo ja Esko Nikkari täydentävät kokonaisuuden. Sivurooleista ei tällä kertaa mielenkiintoisia tuttavuuksia löydy, ainoastaan Iiriksen veljeä esittävä Silu Seppälä vilahtaa kuvassa muutamaan otteeseen.
Elokuva keräsi palkintoja niin Berliinin filmifestivaaleilla kuin kotimaisessa Jussi-gaalassakin. Jälkimmäisessä palkittiin roolityöskentelystään Outinen, Nikkari sekä Salo, Kaurismäki sai puolestaan ensimmäisen Jussi-patsaansa parhaasta ohjauksesta.
Dvd: Kuva on boksin edellisten elokuvien tapaan hieman rakeinen. Roskia siitä ei löydy, hienoista taustojen elämistä on muutamassa kohtauksessa havaittavissa. Kuvasuhde on 1.78:1 ja se on anamorfinen.
Dolby Digital ääniraita on 2.0, vaikka takakansi toista väittääkin. Tekstitykset ovat norjaksi, tanskaksi, ruotsiksi sekä englanniksi. Mukana on myös suomi kuulovammaisille. Ekstrat loistavat jälleen poissaolollaan.
teksti: © 2004 Kari Glödstaf
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA