Pixar-studioiden mainio animaatio on huikean hauska seikkailu, josta välittyy ystävyyden merkitys.
Pixar-studioiden tuottama mainio Toy Story 3 tuo valkokankaalle tutun lelujengin Woodyn ja Buzzin luotsaamina. Se tarjoilee seikkailun ja ystävyyden täyteisen parituntisen. Taitavasti toteutetun elokuvan hienous piilee sen tarkoin luoduissa hahmokuvauksissa ja tarinan moniulotteisuudessa.
Tapahtumat alkavat toystorymaiseen tyyliin. Ensimmäisessä kohtauksessa esitellään leikin kautta elokuvan keskeisimmät leluhahmot. Vauhdikkaan alun jälkeen siirrytään karuun todellisuuteen. Lelujen omistaja, Andy, on lähdössä opiskelemaan ja lelut sijoitetaan Päivänpaisteen päiväkotiin. Päivänpaiste vaikuttaa aluksi lelujen taivaalta, mutta mielikuvat osoittautuvat pian vääriksi. Andyn lelut alkavatkin suunnitella suurta pakoa kohti vehreämpiä leikkikenttiä.
Mukana on tuttujen lelujen lisäksi myös uusia hahmoja, kuten vaaleanpunainen mansikalta tuoksuva Tuhti–karhu ja yksin unelmalinnassaan asuva Ken-nukke unelmavaatteineen. Näiden hahmojen kautta valotetaan kaltoin kohdeltujen lelujen sielunelämää. Myös yksinäisyyttä ja hylätyksi tulemisen pelkoa käsitellään, toki lempeällä kädellä, rakkauden parantavaa voimaa unohtamatta.
Käsikirjoittajat (Michael Arndtin, Andrew Stanton ja John Lasseter) ovat taikoneet otteessaan pitävän seikkailutarinan. Tarina on kekseliäs, yllätyksellinen ja hauska. Siitä riittää iloa koko perheelle ja sen syövereistä on löydettävissä nerokkaita piilomerkityksiä. Lelujen ja lasten keskinäisten suhteiden kautta tuodaan esille omien tekojen vaikutuksia ympäristöön ja kanssaeläjiin.
Dialogi on nokkelaa ja oivaltavaa. Kuvakerronnalle on annettu tilaa ja monissa kohtauksissa on verratonta tilannekomiikkaa. Lapset ja aikuiset saavat nauraa vatsansa kipeäksi vaikkakin eri syistä. On hienoa, että koomisuus piilee tilanteissa eikä ole jouduttu sortumaan kliseisiin tai navan alapuoliseen huumoriin.
Suomenkielisen version ääninäyttelijät on valittu taiten rooleihinsa. Erityisesti Barbien (Krisse Salminen) ja Kenin (Eppu Salminen) välistä keskustelua on hulvattoman hauskaa kuunnella. Myös Mikko Kivinen Rex-dinona saa hymyn nousemaan huulille. Ääninäytteljiät tuovat kukin oman lisävivahteensa hahmojen luonteisiin. Tästä voidaan kiittää suomenkielisen dialogin ohjaajaa, Markus Bäckmania.
Kyseessä on täydellisesti onnistunut jatko-osa. Se toimii itsenäisenä teoksena, vaikka siinä on viitteitä aiempien elokuvien tapahtumiin. Toy Story 3 sulkee myös hienosti Andyn ja lelujen yhteisen matkan ja näin ollen tälle trilogialle ei liene luvassa jatkoa. Ainakin niin toivoisi, koska täydelliseen on hyvä lopettaa.
Julkaisulla on lelulaatikollisen verran lisämateriaalia ja lyhytelokuva Päivä ja Yö. Mukana on interaktiivinen peli (Toy Story Trivia Dash), kaksi minidokumettia elokuvan tekemisestä, elokuvan kommenttiraita ja kaksi kohtausta (Bonnien leikkituokio ja Länkkäriavaus). Monipuolinen lisämateriaali kruunaa Toy Story-elämyksen.
© 2010 Teksti: Heta Kämäräinen
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA