Tokyo-ga

Ohjaus Wim Wenders
Näyttelijät Chishu Ryu, Yuharu Atsuta, Werner Herzog
Maa Yhdysvallat / Länsi-Saksa
Pituus 89 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1985 Chris Sievernich Filmproduktion, Gray City, Westdeutscher Rundfunk (WDR), Wim Wenders Productions

Hanki omaksi

• Kuva 3
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p00-5">00</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Japanilaisen mestariohjaaja Yasujiro Ozun suurena ihailijana tunnettu Wim Wenders teki keväällä 1983 tutkimusmatkan Tokioon esikuvansa jalanjäljille. Wendersin tarkoituksena oli kartoittaa, onko Ozun elokuvien maailmasta mitään jäljellä 20 vuotta tämän kuoleman jälkeen. Lopputuloksena on Tokyo-ga (1985), omaperäinen dokumenttielokuva Yasujiro Ozun maasta ja maailmasta.

Tokyo-ga on kahteen eri teemaan jaettu elokuva, jossa kuvataan Tokion katuelämää sekä tutustutaan Ozun läheisiin työtovereihin, näyttelijä Chishu Ryuhin (1904-1993) ja kuvaaja Yuharu Atsutaan (1905-1993). Muutaman haastatteluosuuden lisäksi Wenders tutustuu kummastellen nykyjapanilaisten ajanviettotapoihin ja vaihtaa myös muutaman sanasen ohikulkumatkalla olevan maanmiehensä Werner Herzogin kanssa.

Wenders painottaa Tokyo-gan alussa, ettei kyseessä ole sen enempää pyhiinvaellusmatka kuin ylistyslaulukaan, vaan ainoastaan yritys päästä suurkaupungin sydämeen. Todennäköisesti tämän vuoksi hän on valinnut lähestymistyylin aiemmista elokuvistaan poikkeavaksi: siinä missä suurimmassa osassa Wendersin teoksia katsojalle välittyy lämmin ja inhimillinen tunne, on Tokyo-ga kuin kuvaamansa maailma itsessään – näennäisestä kauneudestaan huolimatta etäinen ja kolkko. Suurkaupungin asukkaan yksinäisyyden tunne tulee katsojalle kyllä pelottavan todellisesti selväksi, mutta ehkäpä pieni ripaus humaaniutta ei olisi ollut pahitteeksi. Ainakaan tämän dokumentin perusteella Tokio ei ole mukavinta ja viihtyisintä asuinaluetta.

Tokion neonvalojen ja betoniviidakon tyhjyydestä päästään huomattavasti kiinnostavampaan maailmaan, nimittäin Ozun työtovereiden pariin. Kummallakaan ei tunnu olevan mestaristaan pahaa sanaa sanottavana, vaan molemmat kehuvat häntä estoitta ja tuovat selkeästi esille sen, kuinka ymmärtäväinen ja humaani edesmennyt suuruus oli. Mikä parasta, heidän muisteloissaan ei ole kuitenkaan tippaakaan turhan ylistämisen tunnetta, vaan molemmat tarkoittavat mitä sanovat. Haastattelut antavat paitsi mukavan katsauksen Ozun erikoisiin työskentelytapoihin, tarjoavat myös runsaasti infoa.

Entä miten on Ozun perinnön laita? Valitettavasti on todettava, että Ozun elokuvien maailma on pääsääntöisesti kadonnut. Maailma on kutistunut ja pian kaikkialla on samanlaista – Disneyland on saapunut Tokioonkin. Se yhteiskunnan ja perherakenteiden muutos, jota Ozu usein mestarillisesti kuvasi on toteutunut. Kylmyys, autius ja persoonattomuus nakertavat pikkuhiljaa myös japanilaisen kulttuurin ja identiteetin olemattomiin.

Wim Wendersin Tokyo-ga on pohdiskeleva ja vahvasti henkilökohtainen teos, jonka parissa on helppo viettää sen vaatima puolitoistatuntinen. Siinä on runsaasti kiinnostavaa materiaalia, varsinkin Ryun ja Atsutan haastattelut ovat informatiivisia. Kaupunkijaksoista olisi sen sijaan voinut saada enemmänkin irti, sillä vaikka Wendersin sanoma katsojalle välittyykin, jättää se kuitenkin hieman valjun jälkimaun.

DVD: Tokyo-ga kuuluu osana Sandrew Metronomen julkaisemaan The Wim Wenders Collection II:n. Kuva (1.33:1) on laadultaan hyvää, vaikka siinä esiintyykin kohinaa ja paikoittain on havaittavissa roskaisuutta. Mukaan liitetyt Tokyo storyn (1953) jaksot eivät sen sijaan ole kaksisessa kunnossa. Myös ääniraidat (DD 2.0, DD 5.1, dts) ovat kelvollisia – Wendersin kertojanääni kuuluu kirkkaasti ja musiikki selkeästi. Tekstityksiä on tuttuun tapaan neljä (suomi, ruotsi, tanska, norja), mutta lisämateriaalia ei levyllä ole lainkaan.

Teksti: © 2009 Kari Glödstaf