Kauhuklassikon uudelleen-filmatisoinnissa Benicio Del Toro muuttuu säälimättömäksi pedoksi.
The Wolfman on Universalin remake vuoden 1941 kauhuklassikosta The Wolf Man. Tällä kertaa pääosassa on Benicio Del Toro. Hän esittää Lawrence Talbotia, kuuluisaa näyttelijää, joka kuulee eräänä päivänä, että hänen veljensä on kadonnut. Hän palaa Yhdysvalloista takaisin kotikonnuillensa Englantiin selvittämään tapausta, mutta liian myöhään: hänen veljensä on löydetty metsästä jonkin tuntemattoman pedon raatelemana.
Selvitellessään veljensä kuolemaa Talbot joutuu itsekin hyökkäyksen kohteeksi, mutta selviää täpärästi. Pedon hampaista on kuitenkin tarttunut Talbotiin jotain, joka muuttaa kaiken, ja johdattelee hänet erään synkän perhesalaisuuden äärelle.
The Wolfman on hyvä esimerkki siitä, miten heikoksi tiedetty elokuva tulee levittää: ensi-ilta on suurin piirtein samaan aikaan kaikkialla maailmassa ja sitä edeltää aggressiivinen mainoskampanja. Tulos pyritään tekemään mahdollisimman nopeasti, sillä katsojaluvut tulevat tippumaan pian. Homma on hoidettava rivakasti ja tehokkaasti.
Levitysstrategia ei voi kuitenkaan pelastaa itse elokuvaa, sillä studion pelko katsojien reaktiosta on tälläkin kertaa aivan aiheellinen: The Wolfman on ontto ja kankeasti toteutettu kauhutarina. Vaikka elokuvaan on upotettu runsaasti rahaa, sen runsaat CG-efektit muodostuvat modernille kauhuelokuvalle tyypilliseksi rasitteeksi: liika on liikaa. Tunnelmasta katoaa mysteeri, kun kaikki näytetään heti. Transformaatio ihmisestä sudeksi on vieläpä tehty tökerösti ja susimies näyttää ja liikkuu enemmänkin kuin apinamies.
Käsikirjoitus on yksinkertaisesti sanottuna huono. Jännitettä ei pystytä rakentamaan niin, että katsoja pysyisi kiinnostuneena itse juonesta. Henkilöhahmot tuntuvat irrallisilta, ja heidän motiivejaan ei juurikaan perustella, esimerkiksi Talbotin ja hänen veljensä lesken (Emily Blunt) välille kehittyvä romanssi tuntuu huteralta, se syntyy kuin itsestään. Samoin Talbotin ja hänen isänsä (Sir Anthony Hopkins) välinen ilmeisen kipeä suhde ohitetaan sivuhuomautuksella.
Benicio Del Toro on kaikkea muuta kuin huono näyttelijä, mutta nyt hän kävelee unissaan roolinsa läpi. Hän ei tunnu missään vaiheessa sopivalta mieheltä osaansa. Taitava veteraani Sir Anthony Hopkins on puolestaan mies paikallaan, vaikka rooli ei anna hänelle haastetta lainkaan. Emily Blunt on se pakollinen kaunis tyttö sivuosassa ja Hugo Weaving heitetään täysin hukkaan pienessä susimiehen metsästäjän roolissa.
The Wolfman ei ole kuitenkaan kaikilta osin huono: se on visuaalisesti hätkähdyttävän hieno. Huolellinen valaistus ja kuvaus yhdistettynä moitteettomaan lavastukseen ja puvustukseen luovat elokuvalle hetkittäin varsin synkän ja karmivan tunnelman. Danny Elfmanin pahaa enteilevä musiikki tukee visuaalisuutta hienosti.
Lisämateriaalejakin on hurjasti, ainoastaan kommenttiraita puuttuu. Elokuvasta voi katsoa alkuperäisen teatteriversion tai unrated-version, joka on noin 15 minuuttia pitempi – ja luonnollisesti verisempi. Poistettuja ja pidennettyjä kohtauksia löytyy noin 11 minuuttia. Lisäksi mukana on kaksi vaihtoehtoista loppua. Making of-dokumentteja julkaisulta löytyy neljä kappaletta, pituutta niillä on yhteensä 48 minuuttia. Suurin osa dokumenttimateriaalista keskittyy elokuvanteon tekniseen puoleen, kuten erikoisefekteihin ja maskeeraukseen.
Kaikki lisämateriaalit on tekstitetty suomeksi.
Teksti 2010: © Antti Honkala
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA