The Walking Dead on loistava esimerkki onnistuneesta adaptaatiosta. Robert Kirkmanin sarjakuvaan perustuva televisiosarja kunnioittaa, mutta ei liiaksi kumarra alkuperäisteosta. Zombie-elokuvia on tehty läjäpäin, mutta Walking Dead lukeutuu harvoihin aihetta käsitteleviin tv-sarjoihin. Jo kuusiosainen ensimmäinen kausi pitää tiukasti otteessaan ja saa katsojan paikoin jopa läkähdyksiin.

Ensimmäisessä jaksossa apulaissefiffi Rick Grimes herää koomasta aution hiljaisessa sairaalassa. Sen ulkopuolella hänelle avautuu surullisen synkkä todellisuus. Zombiet ovat vallanneet kaupungin eikä ihmisiä näy missään. Rick onnistuu livahtamaan sairaalasta kotitalolleen, mutta myös se on lohduttoman tyhjä. Onneksi hän kuitenkin kohtaa zombien hyökkäykseltä selviytyneen miehen, joka antaa vihjeen minne muut selviytyneet ovat menneet. Rick lähteekin vihjeen pohjalta etsimään muita ihmisiä ja toivoo löytävänsä heidän joukostaan myös oman perheensä.

Lähtökohta on liiankin tavanomainen. Onneksi se ei kuitenkaan jää tällä kertaa pelkän kliseisen veri-ilottelun tasolle. Kirkman on halunnut sarjakuvissaan nostaa erityisesti esille sen miten ihminen toimii äärimmäisissä tilanteissa. Lukija asetetaan pohtimaan miten itse toimisi jos joutuisi yhtäkkiä keskelle zombien valtaamaa kaupunkia. Minne uskaltaisi mennä ja kehen luottaa? Kuinka toivottomana tai toivorikkaana uskaltaisi katsoa tulevaan? Tony Mooren piirrokset sopivat täydellisesti Kirkmannin luomaan tarinaan.

Taitavat käsikirjoittajat ohjaaja Frank Darabontin johdolla ovat hyödyntäneet pohjateosta, joka on monilta osin jo sellaisenaan valmis kuvakäsikirjoitus. Sen lisäksi sarjan tekijätiimi on lisännyt mukaan myös oman monisyisen tarinansa, joka erottuu massasta. Mukana on erittäin vahvaa kuvakerrontaa ja nokkelaa dialogia. Katsojan tunteisiin onnistutaan vetoamaan kuitenkaan sortumatta imelyyteen. Kirjoittajatiimin huhutuista erimielisyyksistä huolimatta tarina pysyy kasassa koko tuotantokauden ajan.

Sarjan pääosaan on valittu Andrew Lincoln. Hän on komea, mutta ei onneksi mikään kiiltokuvapoika. Tässä roolissa olisi kestämätöntä nähdä Robert Pattinssonin kaltainen söpö poika niin ihana teinivampyyri kuin hän onkin. Lincoln on uskottava poliisi ja perheenisä. Kaikenkaikkiaan sarja vaatii vahvan tarinan ja moniulotteisten henkilöhahmojen takia kunnolliset näyttelijät ja sellaiset on onneksi myös löydetty.

The Walking Dead -sarjaa ajateltiin aluksi tehdä vain yksi tuotantokausi, mutta kun pilottijakso rikkoi Yhdysvalloissa katsojaennätykset, allekirjoitettiin heti myös toisen kauden sopimukset. Eikä syyttä. Harvoin näkee yhtä hyvin kirjoitettua, voimakkaasti tunteita herättävää ja laadukasta tv-sarjaa. Hienointa on, ettei katsojan tarvitse edes erityisesti pitää zombie-aiheesta vaan tarina on yleismaailmallinen ja koskettaa jokaista. Zombiet jäävät tässä oikeastaan sivuosaan ja ihmisten väliset suhteet nostetaan keskeiselle sijalle. Tämä karu kuvaus on samalla hieno selviytymistarina ihmisistä äärimmäisessä tilanteessa.

Teksti: © 2011 Heta Kämäräinen