Vanhaa tuttua Simpsons-menoa siis, ei sen enempää, mutta ei myöskään yhtään sen vähempää
18 vuotta ja yhtä monta tuotantokautta myöhemmin massiivisen suosion kerännyt TV-sarja Simpsonit on vihdoin saatu valkokankaalle. Simpsonit olivat jo parin tuotantokauden jälkeen Foxin merkittävimpiä – ellei merkittävin – prime time -ohjelma, ja sitä se on edelleen. Yhdysvalloissa pyörii tällä hetkellä 19. tuotantokausi, eikä loppua ole näkyvissä. Ja miksi olisikaan? Simpsonit keräävät edelleen kiitettävän määrän ihmisiä tv-vastaanottimien ääreen ja The Simpsons Movie on nyt varsinainen ilmiö.
Vaikka itse elokuvan tuotantokustannukset tuskin päätä huimaavat, Fox on kuitenkin saanut venyttää niin lompakkonsa kuin mielikuvituksensakin äärimmilleen leipoessaan tuoreesta elokuvasta maailmanlaajuista ilmiötä. Englantiin, kuuluisan Cerne Abbasin hedelmällisyyssymbolin viereen ilmestyi jättikokoinen Homer, joka pitelee donitsia kohotetussa kädessään. Yhdysvalloissa kaikki 7-Eleven myymälät on muutettu toistaiseksi Kwik-E-Marteiksi. Seattle Space Needlen katolle ilmestyi jättimäinen donitsi. Elokuvan on paras tuottaa vähintään 50 miljoonaa ensi viikonloppunaan, jotta Foxin markkinointimiehet saavat tulevaisuudessakin makkaraa leipänsä päälle. Ja saavathan he. Simpsonit tulee olemaan valtaisa menestys. Sen ennustamiseen ei kristallipalloja tarvita.
Springfieldissä on kaikki niin kuin ennenkin, kunnes Lisa alkaa herätellä kaupunkilaisten omatuntoja luonnonsuojelun nimissä, ajan trendiä mukaillen. Springfield-järvi alkaa nimittäin olla aika kurjassa kunnossa, mutta Lisan mukaan yhteisvoimin sekin saatettaisiin vielä onnistua pelastamaan. Kaupunkilaiset vastaavat Lisan huutoon, käärivät hihansa ylös ja käyvät työhön puhtaamman Springfieldin puolesta.
Kaikki sujuukin yllättävän hyvin, kunnes Homer astuu mukaan kuvioihin. Eipä aikaakaan, kun Homer on ajanut Springfieldin niin suunnattoman ympäristökatastrofin partaalle, että valtionkin on pakko puuttua asiaan. Ainoa, joka Springfieldin voi lopulta pelastaa, on kuitenkin – kukas muu kuin Homer itse.
Miten pystytään tyydyttämään fanien nälkä näiden 18 vuoden jälkeen, kun melkein kaikki mahdollinen ja mahdotonkin on jo nähty? Pystyykö elokuva vastaamaan kaikkeen tähän hypeen? Miten The Simpsons Movie poikkeaa tv-sarjasta? Eipä juuri mitenkään. Elokuva on neljän tv-jakson pituinen vitsikavalkadi, joka on vastoin ajan henkeä täysin perinteinen piirretty elokuva ilman mitään 3D-hömpötyksiä. Niinpä Simpsonit näyttävät valkokankaalla täysin samoilta kuin televisioruuduillakin. Työn jälki on huolellisempaa ja yksityiskohtaisempaa, ja elokuva esitetään laajakuvaversiona, mutta periaatteessa kaikki on niin kuin ennenkin. Ja hyvä niin, päähuomio on keskitetty olennaiseen: tarinaan, henkilöhahmoihin ja huumoriin.
Myös juoneen on elokuvassa luonnollisesti panostettu enemmän kuin tv:n 20-minuuttisiin, sillä kerrankin sille on aikaa. Tässä mielessä elokuva on lähellä Simpsoneiden ensimmäisiä 1-8. tuotantokausia, jolloin jaksot olivat vielä enemmänkin tarina- kuin sketsivetoisia. Tämä varmasti ilahduttaa kaikkia niitä ”vanhojen hyvien” Simpsoneiden ystäviä, joiden joukkoon myönnän itsekin kuuluvani.
Elokuvassa nähdään tutun Simpson-perheen lisäksi tietysti Moe, Barney, Mr. Burns, Pormestari Quimby, Kent Brockman, Ned Flanders ja monet muut tutut springfieldiläiset. Jotkut hahmoista loistavat tietenkin poissaolollaan, mutta eihän puoleentoista tuntiin voi montaa kymmentä hahmoa tunkea. Hienoa on myös se, että mukana ei ole liikaa vierailevia tähtiä (ainoat merkittävät ovat Tom Hanks ja Albert Brooks), vaan käsikirjoittajat ovat luottaneet sarjan omiin ”tähtiin”.
Lopulta The Simpsons Movie ei tarjoa oikeastaan mitään uutta tai kovin kiinnostavaa (mitä nyt muutamia inside-vitsejä sarjan vannoutuneimmille faneille), mutta itsenäisenä komediana se on epäilemättä yksi vuoden parhaimmista. Vanhaa tuttua Simpsons-menoa siis, ei sen enempää, mutta ei myöskään yhtään sen vähempää. Simpsonien ystävät tulevat takuuvarmasti viihtymään tuoreen elokuvan äärellä, näin uskallan luvata.
Teksti © 2008 Antti Honkala
Ääniraidoista (DTS-HD 5.1) voi valita alkuperäisen tai suomeksi dubatun version, jossa ääninäyttelijöinä kuullaan mm. Markku Toikkaa ja Eija Vilpasta.
Blu-ray:n mukana on kaksi kommenttiraitaa. Ensimmäisellä voi kuunnella tekijöiden James L. Brooksin ja Matt Groeningin, tuottajien Al Jeanin ja Mike Scullyn, ohjaaja David Silvermanin sekä ääninäyttelijöiden Dan Castellaneta ja Yeardley Smith höpöttelyä. Toisella raidalla kommentoivat ohjaaja Silverman sekä käsikirjoittajat.
Muuta lisämatskua on aivan liian vähän. Niissä pääosan varastaa Homer, joka tarjoilee omat näkemyksensä Jay Leno showsta ja Idolsista. Nämä materiaalit ovat erittäin hauskoja, mutta sitten meno hyytyy. Tarjolla olevat (vähäiset) poistetut kohtaukset ovat tylsiä ja elokuvan alkuperäiset trailerit jo moneen kertaan nähtyjä. Kuuleman mukaan levy sisältää piilotettua lisämateriaalia.
Kaikki materiaalit voi tutkia erikseen ja ne ovat tekstitetty suomeksi.
Blu-ray teksti © 2008 Lasse Lepola
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA