Greenawaylle tyypillisesti rankka ja katkeransuloinen, ratkaisuiltaan shakespearelainen ihmissuhdedraama.
Peter Greenawayn The Pillow Book (1996) on loogista jatkoa hänen Shakespearen Myrsky-sovitukselleen Prosperon kirjat (1991). Greenawayn tuotannon sisällä nämä työt kertovat siirtymisestä kohti kokeellisempaa elokuvaa. Oikeastaan vasta Yövartio (2007) oli paluu ”vanhaan”, selkeämpään.
Molempien ajavana voimana on (kauno)kirjallinen teksti(kokoelma). Prosperon kirjoissa se näkyy adaptaationa. The Pillow Bookissa Sei Shōnagonin tuhat vuotta vanha Tyynykirja on paralleelin luoja ja pakkomielteen synnyttäjä, tytöstä naiseksi kasvavan Nagikon (Vivian Wu) elämän lukitsija.
Eri kirjoihin eli numeroituihin osioihin jaetussa elokuvassa seurataan Nagikoa, jonka ruumista isä on käyttänyt kalligrafiensa kankaana ja jolle äiti on samanaikaisesti lukenut Tyynykirjaa, hovinaisen päiväkirjaa ja mietekokoelmaa.
Vuosittaisesta syntymäpäivärituaalista kasvaa malliksi päätyvälle ja Shōnagonia matkien päiväkirjaa pitävälle naiselle pakkomielteinen toimi, mikä johtaa tragikoomisiin sattumuksiin.
Hän haluaa, että häneen kirjoitettaisiin, mutta tähän ei tunnu löytyvän kykeneviä selväpäisiä miehiä. Kehoon kirjoittamisella on tietenkin eroottinen latauksensa. Itä ja länsi kohtaavat, kun Nagiko tapaa Jeromen (Ewan McGregor), kirjailijaksi haluavan englantilaisen. He jakavat ilot ja etenkin surut, joiden taustalla kummittelee Nagikon perheen historia.
Poikkeavissa rajauksissaan, päällekkäisissä kuvissaan ja liikkuvissa teksteissään elokuva hakee muotonsa 90-luvulla muodissa olleista multimediasovelluksista. Interaktion eli osallistuvan käyttäjän mahdollistavan tekniikan parissa työskenteli myös Greenaway.
Hänen tarkoituksensa oli viedä elokuva taiteenlajina seuraavalla tasolle, mikä käytännössä kuulosti videopelien uudelleen keksimiseltä. Megalomaaninen projekti kulki nimellä The Tulse Luper Suitcases.
The Pillow Book on toki Greenawaylle tyypillisesti rankka ja katkeransuloinen, ratkaisuiltaan shakespearelainen ihmissuhdedraama, mutta ei kuitenkaan nihilistisen tyrmäävä. Sitä voisi kutsua jopa romanttiseksi elokuvaksi, jossa rakkauskaan ei lopulta paljastu vitsiksi. Se on, sanotaanko suoraan, vähemmän vittumainen kuin voisi odottaa.
Pillow Bookin julkaisu lienee sama kuin vanha Cinema Mondon. Kuvassa (täysikuva) on selkeitä heikkouksia, ja tekstityksessä on hieman kirjoitusvirheitä. Lisämateriaalina elokuvan traileri sekä infoa tekijöistä.
Teksti: © 2010 Jaakko Kuitunen
Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Ihmiskuntaa moukaroiva komeetta kiteyttää tuhobuumin muodonpalautuksessa koronavuoden kriisikäytöksen.
Lue lisää »Epäortodoksinen eroko? Netflixin menora-menestyjä tutustuttaa vanhakantaiseen juutalaisuuteen, jonka vivahteissa viihtyisi pidempäänkin…
Lue lisää »Hullu ja masentunut Hollywood synnytti Citizen Kanen, jonka myyttinen auteur saa Fincheriltä isällisen avokämmenen.
Lue lisää »Kotoilun lämmin ja pehmeä kaima The Blitzin ajoilta maalaa miedon lesbosuhteen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA