Code, The

Ohjaus Mimi Leder
Näyttelijät Morgan Freeman, Antonio Banderas, Radha Mitchell, Robert Forster, Rade Serbedzija
Maa Yhdysvallat / Saksa
Pituus 104 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2009 Nu Image Films, Emmett/Furla Films, Equity Pictures Medienfonds GmbH & Co. KG IV, Martini Films, Millennium Films, Revelations Entertainment ja Sandrew Metronome.

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p2-5">2</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Pikkunäppärässä keikkafilmissä The Code (2009) (myös nimellä Thick as Thieves) on vain yksi viihdyttävä kohtaus. Sekin on viittaus muualle.

Suuren luokan murtovarkaat, Keith Ripley (Morgan Freeman) ja Gabriel Martin (Antonio Banderas), ovat poliisiunivormuissa tarkastelemassa tulevan ryöstökohteen julkisivua. Se kätkee sisäänsä ne legendaariset Romanovin kivet, joita Suomessakin Vintiöt jahtasivat 90-luvulla. Poliisikomentaja huomaa kaverusparin, tunnistaa Ripleyn ja lähestyy pidätysaikeissa. Kun hän kysyy Gabrielin nimeä, Gabriel vastaa: Jules Dassin.

Jules Dassin (1911–2008) ohjasi erään tyylilajin mestaritöistä. Rififin (1955) julmetun yksityiskohtaisesti kuvattu ryöstöoperaatio — rosvot tunkeutuvat lattian läpi — on tiuhaan lainailtu ”ikoni” kuin Psykon (1960) suihkusurma. Ja totta kai myös The Code kumartaa Rififiin päin, kun Romanovien kiviä ollaan panssarioven läpi viimein hakemassa.

Juonessa Ripley ja Martin tapaavat toisensa kuin sattuman kautta. Nopeasti miehet ovat jo tekemässä yhteistyötä. Ripley ehdottaa kohteeksi Romanovin kiviä, noin 40 miljoonan dollarin arvoista pottia. Pakkaa sekoittaa Ripleyn kummityttö, venäläinen Alexandra (Radha Mitchell), johon Martin rakastuu. ”Venäläistä eksotiikkaa” esitellään Riian ruusu -yökerhossa, jossa soi popduo Tatun hittikappale…

Jotain rakenteesta kertoo se, että viimeiset 20 minuuttia käytetään sen selittämiseen, mitä elokuvassa oikeasti tapahtui. Kyseessä on tempuista yksinkertaisin: kaikki ei ole sitä, miltä se näyttää. Konnien maailma on täynnä salaovia ja ristiin meneviä intressejä. Konna ei olekaan konna, konna onkin konna ja venäläinen mafia milloin mitäkin jne.

Räikeä silmään viilaus toimii esimerkiksi brittiläisessä TV-sarjassa Hustle, koska toteutus on viileä/vitsikäs ja jaksolla kestoa alle tunti. Mutta The Code on yli sataminuuttinen kurttuotsainen viritelmä, joka myy pinnallista monimutkaisuutta syvyytenä. Kyse ei ole siitä, ettei juonta ymmärrä, vaan siitä, ettei lukkoa jaksa avata. Tyydytystä ei saa. Elämä valuu läpi sormien kuin hiekka.

Kun katsoo elokuvan päänäyttelijöitä — Banderas, Freeman — tulee miettineeksi, olisiko se pitänyt kuvata jo 90-luvulla, kun miehet olivat vielä nosteessa. Nyt molemmat suhtautuvat rooleihinsa laiskasti (signaali epäuskosta koko projektiin). Tulkinnat ovat automaattiajoa pahimmillaan.

The Coden jälkeen on syytä puhdistautua, siis uudelleen katsoa Michael Mannin Heat (1995) (90-luvun paras Hollywood-elokuva bar none) ja jo mainittu Rififi. Elokuvaillalla on tosin vaarana loppua vasta seuraavana päivänä.

DVD: Sandrew Metronomen DVD-julkaisun kuva (2.35:1 anamorfinen) on tarkka, kuten on syytä odottaa uudelta elokuvalta. Äänivaihtoehtoina on dolby digital/dts 5.1 ja 2.0 englanti. Lisämateriaalina on hätäisesti kuvattu n. 8 minuuttinen ”Interviews”, jossa mm. Morgan Freeman, Antonio Banderas ja Radha Mitchell puhuvat roolihahmoistaan ja itse elokuvasta. 16 minuuttinen ”B-Roll” on tavanomainen making of –minidokumentti, missä ei ole sen suurempaa punaista lankaa kuin kuvata tekijöitä työssään. Sisältää myös trailerin, joka on ainut suomeksi tekstitetty lisämateriaali.

Teksti: © 2009 Jaakko Kuitunen