Mökki keskellä ei mitään. Tönön synkästä historiasta varoitteleva vastahakoinen bensakauppias. Neitsyt. Nörtti. Atleetti. Tyrkkytissi. Huumeveikko.

The Cabin in the Woods kumartaa nimeään myöten menneisyyteen ja tekee sen muodikkaan ironisesti. Lopputulos ei ole genreä mullistava mestariteos, mutta enemmän Drew Goddardin ohjauksella on ajatuksia kuin keskiverto irtojäsensopalla.

Jossain määrin Screamin ja muiden post-modernien kauhuväännöksien vanavedessä polskiva kauhukomedia on tunnelmaltaan räiskyvän rento. American Pie –pallottelusta hypätään Teksasin moottorisahamurhaaja –fiiliksiin silmänräpäytyksessä. Goddard pelaa kepulikonstein. Uhrit eivät ole tietoisia paikastaan ravintoketjussa. Heidän vastapuolensa sen sijaan leikittelee hyvinkin oivaltavasti genren konventioilla.

Viihdepaketti tempaa heti mukaansa. Pöö-tason säpsäytykset toimivat huumorin sävyttämänä. Kerrankin kauhuleffojen ilmiselviä kliseitä avataan kuvakerronnalla, eikä ainoastaan rautalankaa vääntävällä dialogilla.

Drew Goddard ei ilmeisesti suuremmin pidä huomiosta. Muutaman vuoden takaista hirviöhippa Cloverfieldia tuntuu yhä edelleen joka toinen pitävän J. J. Abramsin luomuksena. Todellisuudessa Matt Reeves ohjasi ja Goddard kuritti näppäimistöä. Tällä kertaa salamavalot ovat kääntyneet sympaattisella yksimielisyydellä tarinan naputelleeseen Joss Whedoniin. Eipä sillä, herran dialogi ja populaarikulttuuriymmärrys loistaa buffymaisesti läpi monista kohtauksista.

Nurinkurisesti selviytymiskekkerien viihdearvo on katossa aika lailla niin kauan kun nojataan genren perinteisiin. Siinä vaiheessa kun mopo kirjaimellisesti lähtee käsistä, alkaa hapuilu. Buffy the Vampire Slayerin typerintä antia edustaneen Initiativen serkkupoika helisyttää laseja korvia hivelevästi niin kauan kuin se on pelkkä ohjaajan alter ego. Särö voimistuu, mitä enemmän kulisseja revitään auki. Viimeisessä näytöksessä oivaltavuus ja genren kommentointi eivät riitä peittämään puuduttavaa hirviörumbaa.

The Cabin in the Woodsista tullee kulttielokuva. Jo pelkkä Joss Whedonin nimi merkitsee monille täydellistä kritiikkisuojaa. Kaikki mitä mies tekee, on neroutta, eikä ongelmakohtiin sovi takertua. Kauhuttelujen kommenttiraitana elokuva on mitä oivallisin. Huomiot ovat tosin kiehtovampia kuin niiden epätasainen esitystapa.

Blu-ray: Future Filmin julkaisemassa Blu-Rayssa on anamorfinen 2.35:1 1080P-laajakuva ja DD5.1-äänet. Extroja ei ole.

Teksti 2012: Jouko Luhtala