Wolf Creek -ohjaajan krokotiilielokuva kompastuu kliseisiin eikä ota kaikkea irti hölmöstä ideasta.
Tehokkaan Wolf Creek -selviytymiskauhun jälkeen australialaiselle Greg Mcleanille satoi varmasti työtarjouksia Hollywoodin suunnalta. Toisin kuin niin monet muut ulkomaalaisohjaajat — Alexandre Aja, David Moreau ja Xavier Palud — Mclean ei kuitenkaan tarttunut seuraavaksi jonkin kulttiklassikon uusintaversioon, vaan pysytteli kotikunnillaan ja ohjasi elokuvan aiheesta, joka ausseille on kieltämättä tuttu: nimittäin krokotiileista. Tai tarkemmin sanottuna yhdestä pirun suuresta yksilöstä.
Idea on kieltämättä hölmö, mutta oikean ohjaajan hyppysissä siitä voisi saada paljon irti. Territory alkaakin lupaavasti: Wolf Creekin tapaan hitaasti alkava elokuva ei kiirehdi mihinkään, ja aiemmin mainitun pätkänkin kuvannut Will Gibson hyväilee kamerallaan Australian sisämaan huikeita maisemia. Ohjaaja malttaa nostattaa jännitystä, ja kieltäytyy rikkomasta alun hiljaisuutta turhilla shokkiefekteillä.
Tarina lähtee käyntiin, kun meillä viimeksi hölmössä Silent Hill –videopeliadaptaatiossa nähdyn Radha Mitchellin johtama turistiryhmä sukeltaa jokipaatillaan syvälle krokotiileja kuhisevaan jokimaisemaan. Rauhallisesti sujunut matka saa pahaenteisiä piirteitä, kun yksi turisteista huomaa taivaalla hätäraketin. Paikan päälle saapuessaan ryhmä tajuaa, ettei kaikki ole kohdallaan. Pian jokin rysäyttää veneeseen reiän, ja matkailijat pakotetaan pienelle saarekkeelle, jolta ei tunnu olevan poispääsyä.
Mclean ohjaa tehokkaasti, mutta jokin tuntuu silti uupuvan. Puolivälin kieppeille asti Territory etenee tyylikkään vähäeleisesti hahmojaan taustoittaen, mutta kun uhka viimein konkretisoituu, putoaa elokuvalta pohja. Kuvaus laiskistuu, kauhukliseevarastot kolisevat eikä kohtalokasta miljöötä enää hyödynnetä: krokotiiliterrorin alkaessa muuttuvat tarinan hahmot kiljuvaksi turistijoukoksi, joka tekee kaiken juuri niin väärin kuin vain kauhuelokuvan sisäinen säännöstö sanelee. On itsekästä perheenisää, syöpää sairastavaa naista ja suulasta natiivia.
On myös umpitylsä Michael Vartan, amerikkalainen matkareportteri jonka presenssi tarinan sankarihahmona on niin minimaalinen, ettei katsoja pian piittaa tippaakaan lammaskatraan kohtalosta. Vartanin yhden ilmeen ”näyttely” on niin väsynyttä, että miehen välttämätön ”mies hirviötä vastaan” –taistokin latistuu auttamatta tylsäksi hippasteluksi, kun näyttelijä ei ilmaise luonteen häivääkään kaaoksen keskellä.
Komeasti alkava Territory paljastuu siis melko pian pettymykseksi. Mcleanilta olisi odottanut huomattavasti rohkeampaa ja innovatiivisempaa otetta, jolla kääntää b-sarjan konsepti voitokkaaseen muotoon. Nyt elokuva ei yllä tavoitteeseensa rakentaa typerän idean päälle toimivaa jännitystä, vaikka tekijöiden luontokuvausta ja eläinotoksia mielellään katseleekin.
Toivokaamme siis nuoren ohjaajan seuraavan, vielä nimeämättömän projektin olevan kriittisemmällä silmällä toteutettu, sillä muuten miehellä on todellisena vaarana vajota ikuisten lupausten suohon ja sieltä videomarkkinoille räätälöidyn kuonan pariin – vaikka lähinnä DVD:llehän Territorykin on maailmalla päätynyt.
Kuva (anamorfinen 1.77:1-laajakuva) ja ääni (DD 5.1) ovat peruslaadukkaita. Lisämateriaalina vain trailereita.
Teksti: © 2008/2010 Anton Vanha-Majamaa
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA