Tervetuloa Ceauşescun Romaniaan! Kuusi hullua episodia ja 144 minuuttia elämästä pakkovallan alla.
Sarkastisesti nimetty Tarinoita kulta-ajalta (2009) on lyhytelokuvien kokoelma, jonka yhdistävä piirre on kommunistisen Romanian arki. Halutessaan jaksot voi katsoa DVD:ltä alati vaihtuvassa järjestyksessä. Sattumanvaraisuuteen on myös luotettu, kun elokuvaa on esitetty teattereissa.
Kyse on komediasta, mutta tavallaan ei. Kuusi episodia peilaa urbaanienlegendojen kautta elämää, joka diktaattori Nicolae Ceausescun hallintokaudella vääristyi sataprosenttisen absurdiksi. Siksi elokuvalle nauraminen on vähän kuin nauraminen kompastuvalle kirvesmurhaajalle.
Romanialaiset tekijät (tunnetuin heistä Cristian Mungiu) ovat nousseet korkealle niitä kuuluisia portaita, joilla kuvataan tragediaan suhtautumisen eri vaiheita. Kieltämistä ei harjoiteta, viha tunteena olisi vaikeasti kohdistettavissa. Masennuksen on korvannut tilanteen hyväksyminen, tässä esitys.
Hyväksyminen näkyy myös nujerretun miehen katseessa erään episodin loppuhetkissä. Kanoja työkseen kuljettava kuski joutuu vankilaan. Aiemmin hän on heltynyt ja antanut ihastukselleen kananmunia. Rikos on vakava siksikin, että munat päätyvät mustaan pörssiin.
Puute on krooninen. Enteellisesti Bonnie ja Clydea videolta katsova teinityttö alkaa rahapulassa tehdä keikkaa laitapuolen kulkijan kanssa. He huijaavat lasipulloja, joiden myymisellä tienaa paremmin kuin päiväduunissa. Pullokauppa on sammakkoperspektiivinsä vuoksi oivaltava valotus komentotalouden madonluvuista.
Elintarvikepulasta kertoo pähkähullusti myös episodi, jossa sukulainen toimittaa toiselle sianlihaa, mutta vielä elävässä muodossa. Ajoittain tunnelma tihentyy kipeäksi jännitysnäytelmäksi, kun röhkivä sika on nirhattava yöllisessä kerrostalossa.
Muut osat käsittelevät suoremmin hallintoa ja puoluetta. Sen vaikutus näkyy ja tuntuu rautaista kuria kokeneiden miesten hermoheikkoutena. Kun sanomalehteen eksyy väärin peukaloitu kuva ajatusten Tonavasta, itse Ceausescusta, tarkoittaa se sitä, että lehdistön kuvanmuokkaajan ura ja kukaties elämä on ohitse.
Muotojäykkä käskyjärjestys polttaa energian vastuunpakoiluun. Paradoksaalisesti kommunismi sulattaa todellisen veljeyden ja tiivistää luokkayhteiskunnan. Päätöksenteko ja sitä myöten elämä on uhmaikäisten lasten, puoluepamppujen, oikkujen ennakointia.
Osuvammin se kiteytyy elokuvan aloituksessa. Syrjäkylää on kunnostettu pitäen silmällä tarkastuskierrosta tekeviä viranomaisia. Beckettiläisesti heidän on määrä saapua huomenna. Tulon lykkääntyessä aletaan juhlia; edeltä lähetetty byrokraatti määrää juhlijat haltioissaan karuselliin.
Kaikki tekevät työtä käskettyä, laulajatytöstä pormestariin — ja koneen käyttäjään. Vankilaksi muuttuva karuselli pyörii keskeytyksittä kunnes löpö loppuu. Kone vie, ihminen vikisee.
Teksti: © 2010 Jaakko Kuitunen
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA