Taking Woodstock

Taking Woodstock (2009)

| DVD
  • 3

Ang Leen komedia on nostalginen katsaus 60-luvun lopun hippiliikkeen henkiseen huippukohtaan.

julkaistu 2010-01-30 / päivitetty 12.11. klo 12:12

KUVA 4

Kelli Garner, Demetri Martin ja Paul Dano
Kelli Garner, Demetri Martin ja Paul Dano 

KUVA 3

Henry Goodman, Demetri Martin ja Imelda Staunton
Henry Goodman, Demetri Martin ja Imelda Staunton 

KUVA 2

Demetri Martin
Demetri Martin 

KUVA 1

Mamie Gummer, Jonathan Groff ja Demetri Martin
Mamie Gummer, Jonathan Groff ja Demetri Martin 

Taking Woodstock

Ohjaus Ang Lee
Näyttelijät Demetri Martin, Emile Hirsch, Imelda Staunton, Henry Goodman, Jonathan Groff, Mamie Gummer, Eugene Levy, Jeffrey Dean Morgan ja Liev Schreiber
Maa Yhdysvallat
Pituus 123 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2009 A-Film Distribution, Shaw Organisation, United International Pictures (UIP), Focus Features, Kino Swiat, Odeon, Tobis ja FS Film
  • Kuva 3
  • Ääni 3
  • <li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Parin melkoisen raskaan elokuvan jälkeen (Brokeback Mountain/2005 ja Lust, Caution/2007) ohjaaja Ang Lee totesi, että hän haluaa tehdä vaihteeksi komedian, jotain kevyttä. Komedia Taking Woodstock toki onkin, ja kepeäkin sellainen, mutta sillä ei pyritä naurattamaan teinimassoja. Kysymyksessä on enemmänkin rento, värikkäitä henkilöhahmoja pursuava ja 60-luvun poliittisia, sosiaalisia ja kulttuurisia teemoja hellästi hipaiseva ajankuva parista viikosta kesällä 1969. Nuo viikot huipentuivat itse Woodstock-festivaaliin 15.-18.8., joka tultiin muistamaan vielä pitkään eräänlaisena hippiliikkeen huipentumana, rakkauden kesää seuranneena rakkauden syksynä. 70-luvulla hippiliike alkoi menettää jo niin hohtoaan kuin voimaansakin.

Elliot (Demetri Martin) on nuori sisustussuunnittelija, joka työskentelee tilapäisesti vanhempiensa (Imelda Staunton ja Henry Goodman) vaatimattomassa motellissa, El Monacossa, ja osallistuu vapaa-aikanaan kaupungin kunnalliseen ja kulttuurilliseen toimintaan. Pieneen nukahtaneeseen kaupunkiin, ja Elliotin paikallaan junnaavaan elämään saadaan pian yllättävää piristystä, kun Woodstock-nimisen festivaalin tuottajat ilmaantuvat paikalle, ja kertovat haluavansa siirtää festivaalinsa tähän kaupunkiin. Projekti tuo kaupungin täyteen elämää: El Monaco-motelli muuttuu festivaalijärjestäjien pääkallopaikaksi ja heidän mukanaan seudulle saapuu toinen toistaan kummallisempaa persoonaa. Tapahtuma herättää kaupungissa myös vastustusta, kun selviää, että paikalle on saapumassa satoja tuhansia hippejä. Koko kaupungin elämä mullistuu, ja samalla mullistuu monien sen asukkaiden elämä. Eikä kaikista vähiten Elliotin.

Elliot Tiberin muistelmiin perustuva Taking Woodstock on hyväntuulinen ja hauska ajankuva pienestä konservatiivisesta amerikkalaiskaupungista 60-luvulla. Taustalla voidaan aistia Vietnamin sota, hippiliikkeen, uuden nuorison ja patakonservatiivisen amerikkalaisen yhteiskunnan yhteentörmäys ja suuria muutoksia kokeneet seksi- ja sukupuolikäsitykset. Tämä kaikki voidaan aistia sopivan marihuana-savupilven lävitse ja sen kautta, 60-luvun musiikin säestämänä. Ang Lee ei oikeastaan tuo kuvaan mitään uutta, vaan esille nostetaan niitä samoja kuvia, jotka ovat tulleet tutuiksi tuosta aikakaudesta kertovista lukemattomista televisiodokumenteista. Mihinkään vallankumoukselliseen Lee ei ole pyrkinytkään, vaan kysymyksessä on kepeä kuvaus.

Leen ote on rento, ja tapahtumat kuvataan nuoren Elliotin kautta, kirjalle uskollisesti. Tässä olisi ollut mahdollisuus kuvata aikakautta syvällisemminkin ”sisäpiiriin kuuluvan ulkopuolisen” silmin, mutta valitettavasti tarina keskittyy liian paljon Elliotin oman henkilökohtaisen elämän ympärille, mikä ei koskaan nouse järin kiinnostavaksi osa-alueeksi.

Musiikkiesityksiä elokuvassa ei nähdä eikä edes juuri kuulla, muuta kuin taustalla. Se sopii kuvaan kuin kukka korvan taakse, sillä eihän Woodstockissakaan lopulta ollut kysymys musiikista. Hendrix ja kumppanit toimittivat vain soundtrackin eräälle aikakauden tärkeimmistä tapahtumista. Itse kuvamateriaali konsertista on vakuuttavaa, tosin Lee ei ole turvautunut arkistomateriaaliin lainkaan, vaan kaikki kohtaukset ovat lavastettuja. Tunnelma tuntuu autenttiselta, ainakin pepsi-sukupolven silmissä.

Taking Woodstockin heikoin puoli löytyy sen ryhdittömässä rakenteessa. Elokuvalla ei varsinaisesti ole juonta, vaan se kuvaa yksittäisiä tapahtumia sieltä täältä. Toiset kohtaukset ovat kiinnostavampia kuin toiset, niinpä väleihin mahtuu tylsiäkin hetkiä. Taking Woodstock ei niinkään kerro, se kuvaa.

Elokuvan vahvimpiin puoliin kuuluvat näyttelijäsuoritukset. Demetri Martin ei pääosassa ole kummoinen, mutta sivurooleista löytyy makoisaa näyttelemistä, kuten Liev Schreiber transseksuaalisena turvallisuusmiehenä, Emile Hirsch traumatisoituneena veteraanina, joka löytää hippijoukosta kanavan patoutumiensa purkamiselle, Paul Dano psykedeelisenä hippinä ja nuori vakuuttava tulokas Jonathan Groff rentona festarituottajana. On outoa, että elokuvaan ei ole mahdutettu Elliotin äidin lisäksi yhtäkään merkittävää tai kiinnostavaa naishenkilöhahmoa. Elokuvan teemalle paradoksaalisesti Lee kuvaa naiset suurimmaksi osaksi alastomina taustalla seisojina ja oven pielissä odottavina assistentteina.

DVD: FS Filmin DVD-julkaisulla on 1.85:1 anamorfinen laajakuva. Se on terävä, mutta värit ovat hetkittäin hieman haaleat. Ääniraitana on Dolby Digital 5.1, joka ei tarjoa mitään järisyttävää, mutta ajaa asiansa täysin kelvollisesti.

Lisämateriaaleina on vajaa 10 minuuttia poistettuja kohtauksia ja kolme dokumenttia: “Peace, love and cinema”, joka on n. 20-minuuttinen katsaus elokuvan tarinaan ja kuvauksiin, “No Audience Required: The Earth Light Players”, joka on pari minuuttinen täytedokumentti, kuten myös “Horsing Around The Set”, jossa halutaan jostain syystä esitellä elokuvassa nähtävää hevosta.

Mukana on myös Ang Leen ja käsikirjoittaja James Schamuksen kommenttiraita, joka on toki asiantunteva, kuten olettaa saattaa, mutta melkoisen kuiva.

Teksti: © 2009 Antti Honkala

Seuraa meitä

PINNALLA

Laura Birn ja Tommi Korpela

Tyhjiö

| DVD | 01.02.

Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.

Lue lisää »
Satu Silvo on Lumikungatar

Lumikuningatar

| DVD | 08.12.

Päivi Hartzell sovitti Hans Christian Andersenin sadusta tarinan, joka näkee lapsuuden liikkeenä.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

LUETUIMMAT – 6KK

ENSI-ILTA

BLU-RAY & STREAM

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202