Tehokas draamatrilleri repii auki Yhdysvaltalaisen ihanneperheen.
Jeff Nicholsin Take Shelter (2011) on 2000-luvun parhaiden apokalyptisten kertomusten sukulainen. Eli niiden, jotka tavalla tai toisella rikkovat genren konventioita. Tämä perhedraama on uitettu Winter’s Bonen (2010) tapaan arkikauhussa. Upean Melancholian (2011) tapaan ristikossa on ihminen, ei tehoste.
Curtisilla (Michael Shannon) on päällisin puolin kaikki hyvin. Takamus on pantattu pankkiin, mutta töissä hommat luistavat, kotona heiluu lakana ja tytär hymyilee. Idyllin täydentää saksanpaimenkoira. Elokuva paloittelee esittelemänsä naivin amerikkalaisen unelman pala kerrallaan.
Joel & Ethan Coenin A Serious Man (2009) päättyy uhkaavaan myrskyyn, jonka tuhoja ei koskaan nähdä. Tällä kertaa myrskyn todellisuus kyseenalaistetaan, mutta vaikka fyysinen hätä olisikin poissuljettu, on myrsky Coenin veljesten loihtiman myräkän tapaan symbolinen uhka.
Amerikkalainen eetos pohjautuu vahvaan keskiluokkaan, jonka olemassaolo on Nicholsin vision mukaan veitsenterällä hyppelehtimistä. Järjestelmän aukkokohdat vakuutusriippuvaisuudesta olemattomaan julkiseen terveydenhuoltoon tuodaan raa’asti esille. Horjahdusta seuraa kaatuminen.
Niin kauan kun taaloja riittää ja normaaliuden illuusio pysyy eheänä, riittää tukea ja ystäviä. Pienetkin takaiskut saattavat kuitenkin aiheuttaa syrjäytymiseen vertautuvan kierteen, johon joutuvista kukaan ei huolehdi. Ainoa, johon voi luottaa, on miehensä hyvinvoinnin puolesta taisteleva vaimo Samantha (Jessica Chastain).
Yhteiskuntakritiikin ohella hieman toisteinen, mutta pääosin tehokas kerronta luo pelokkaan rauhallisen kuvan yhden perheen selviytymiskamppailusta. Curtisin ja Samanthan suhteessa on lämpöä. Menetyksen mahdollisuus näyttäytyy uhkana, eikä vain onnellisen lopun alustuksena.
Nichols malttaa rajata tarinansa sekä ajallisesti, paikallisesti että tuloksellisesti. Liian monta valkokangassekoamista kokeneena odotin puukkohipan alkavan minä hetkenä tahansa. Suhteeni protagonistiin säilyi kuitenkin läpi elokuvan moniulotteisena. Suhtauduin Curtisin epätoivoisiin ratkaisuihin niin ymmärtävästi, säälivästi kuin vihaisestikin.
Take Shelter nojaa hillittyihin roolisuorituksiin ja vakaaseen kuvalliseen ilmaisuun. Se on jämäkkä draamatrilleri, jossa on parhaimmillaan samaa tunnelmaa kuin mitä M. Night Shyamalan huippuvuosinaan loihti valkokankaalle.
Teksti 2013: Jouko Luhtala
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA