Sweeney Todd - Fleet Streetin paholaisparturi

Ohjaus Tim Burton
Näyttelijät Johnny Depp, Helena Bonham Carter, Alan Rickman, Sacha Baron Cohen
Maa Yhdysvallat / Iso-Britannia
Pituus 116 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2007 DreamWorks SKG, Film IT, Parkes/MacDonald Productions, Warner Bros. Pictures ja The Zanuck Company

Etsi CDONista

• Kuva 5
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p1-5">1</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Sweeney Todd – Fleet Streetin paholaisparturi perustuu Stephen Sondheimin samannimiseen musikaaliin, jonka uskotaan perustuvan todellisiin hahmoihin ja tapahtumiin 1800-luvun Englannissa. Alkuperäisessä legendassa Sweeney on vain mielipuoli, joka lahtaa lajitovereitaan ilman sen suurempaa agendaa. Sondheimin musikaalissa Sweeney on kostoretkellä tasatakseen vaakakupit hänet aiheetta linnaan junailleen tuomari Turpinin kanssa. Tämän tarinaosuuden Sweeney Todd:in legendaan lisäsi alkujaan näytelmäkirjailija Christopher Bond näytelmäänsä ”Sweeney Todd”, josta Stephen Sondheim ja Hugh Wheeler sovittivat musikaalin Broadwaylle. Sweeney Toddin tarina on kerrottu lukemattomia kertoja kirjoissa, näytelmissä, musikaaleissa, TV:ssä ja IMDB.COM:in mukaan ensimmäinen Sweeney Todd elokuva kuvattiin jo 1928. Elokuva käyttää Sondheimin musikaalikappaleita sellaisinaan.

Sweeney Todd:in tunnistaa Tim Burtonin (Corpse Bride, Nightmare before Christmas, Big Fish) elokuvaksi jo alkutekstien aikana. Burtonin kauhusatumaisemat ovat hänen näköisiään ja antavat makaabeerille tarinalle sitä tukevat kehykset. Alkunperin suunnitteilla oli kuvata nykypäivän Lontoossa, mutta Burton kaipasi elokuvalleen goottimaisempaa ilmettä. Tim Burton on ottanyt elokuvan mukaan muitakin omia tavaramerkkejään. Johnny Depp (mm. Pirates of the Caribbean) on ollut kuudessa Tim Burtonin elokuvassa ja menneiden vuosien aikana myös Burtonin kihlattu Helena Bonham Carter (Corpse Bride, Big Fish) on saanut rooleja miehensä elokuvista. Depp ja Carter ovat näytelleet yhdessä mm. Jali ja Suklaatehtaassa ja Corpse Bridessa. Burtonia syytetään mediassa ystävänsä ja kihlattunsa suosimisesta. Tätä elouvaa varten Burton laittoi molemmat suosikkinsa käymään läpi täyden koe-esiintymisen ja antoi Stephen Sondheimille oikeuden sanella roolituksen kanssaan. Tällä ehdolla Sondheim salli musikaalinsa elokuvaversion valmistuksen. Depp ja Carter saivat roolinsa, eikä monikaan heidän töitään seurannut olisi valmis sanomaan, etteikö kyseessä olisi kaksi aikakautemme taitavimmista elokuvanäyttelijöistä. Tuomari Turpinin osaan Burton sai Alan Rickmanin (mm. Harry Potter-sarja), jonka karismaattista näyttelemistä ei voi ihminen kuvailla.

Sweeney Toddin kesto on lähes kaksi tuntia. Vilpittömästi en voi sanoa, etteikö sitä olisi saanut leikattua 1t 40min pituiseksi helposti. Elokuvan alku laahaa ja mielenkiintoani piti yllä vain elokuvan tuotantosuunnittelu (Sweeney Todd voitti Oscarin lavastuksesta). Alussa yritetään mahdollisimman nopeasti ja väkinäisesti saattaa kaikki tarinan tarvitsemat palaset samaan laariin. Hahmot tapaavat, laulavat toisilleen elämäntarinansa, ollaan kavereita ja sitten aletaan murhaamaan. Toisekseen Sweeneyn matkustuskumppani, nuori merimies Antohony, jota näyttelee Jamie Campbell Bower, päättää alkaa seurustella tuomari Turpinin ottotyttären kanssa, jonka Turpin varasti Sweeneyltä tämän mennessä vankilaan. Antohony näkee tytön kerran ikkunasta, jonka jälkeen vaarantaa henkensä ja vapautensa tytön tähden. Minä kutsun tällaista perinteiseksi juonijohteiseksi käsikirjoittamiseksi, jolloin hahmojen tahdolla, tarpeella tai edes maalaisjärjellä ei ole väliä, ainoastaan sillä, että saadaan elokuvan tapahtumat menemään halutulla tavalla. Jokainen meistä varmaan muistaa Tähtien Sota episodi 3:n. Deja Vu?

Toinen vakava puute, joka otti sydämestä, on hahmot. Elokuvan hahmojen suhteilla, syvyydellä ja historialla pelataan järkyttävän vähän. Sweeney Todd on tragedia ja tämä tragedia toimisi paremmin jos katsojan olisi helppo välittää siitä, mitä hahmoille tapahtuu. Flashbackien avulla meille selviää väläyksinä miksi Sweeney oli vankilassa ja missä hänen tyttärensä on. Uskon, että jos alun hitaasta kaksikymmenminuuttisesta tiiliskivestä olisi puolet annettu Sweeneyn nuoruuden murhenäytelmälle ja hänen avioliittonsa kuvaamiseen, olisi elokuva saanut tunnetasolla exponentiaalisesti painavamman lopun ja olisin sokeutunut kyynelistä teatteri-istuimessani. Nyt tuntuu, että Sweeney ei kosta, koska kärsisi vaimonsa menetystä, vaan koska tässä tilanteessa vaan kuuluu kostaa.

Nämä kuvailemani piirteet johtuvat siitä samasta syystä, joka on vuosien varrella saanut aikaan paljon huonoja elokuvia: näytelmän tai kirjan adaptaatio elokuvaksi. Näillä tarinankerronta muodoilla on eroa kuin suklaalla ja vaniljalla ja valtavia muutoksia on tehtävä kun siirrytään mediasta toiseen. Elokuvan vahvuus on toiminta, ei narraatio, jota Sweeney Toddissa on paljon.

Riemukseni tätä kauheutta kestää vain parikymmentä minuuttia, jonka jälkeen pääsemme itse elokuvaan. Sweeney ja Mrs. Lovett (Bonham Carter) löytävät yhteisiä nimittäjiä elämästään. Leski Lovett auttaa Sweeney:tä samaan jalansijaa Lontoon partureiden keskuudessa. Anthonyn avulla he toivovat saavansa Sweeneyn tyttären pois Turpinin neuroottisesta holhonnasta, joka on alkanut saada ei-isällisiä piirteitä.

Sweeney Todd – Fleet Streetin paholaisparturi on niin kaunis, että sille on pakko antaa anteeksi sen pienet puutteet ja kompastukset. Johnny Depp kunnostautuu myös laulajana, huolimatta hänen kokemattomuudestaan. Mrs. Lovettin selviytymisvaisto, Sweeneyn sokea kostonhimo ja apupoika Tobyn turvanhakuisuus kantavat elokuvan loppu silaukseen saakka. Teoksena Sweeney Todd on kuvaukseltaan, musiikiltaan ja hahmoiltaan kiehtova tarina. Se on voittanut jo kaksitoista palkintoa, joista enemmistö menee puvustukselle, lavastukselle ja näyttelijöille.

Suosittelen Tim Burtonin uusinta jokaiselle Burton-fanille, rankoille elokuvadiggareille ja kaikille, jotka haluavat nähdä jotain uutta elokuvan saralla.

Teksti © 2008 Iiro Peltonen

DVD: Paholaisparturin tarina esitetään anamorfisella 1.78:1 laajakuvalla. Terävyys on dvd:n huippua, samoin värien kontrastit. Myös DD 5.1 ääniraita tottelee elokuvan laajoja musiikki- ja puhekohtauksia hienosti. Dolby on myös hyödynnetty hyvin ja kotiteatterin omistajat voivatkin olla tyytyväisiä. Sweeney Todd ei silti ole elokuva, jonka laittaisi pyörimään ääniasetusten testausta varten. Aivan niin huikea äänimaailma ei sentään ole.

Kuten niin monta kertaa aiemminkin, kokonaisuuden tärvelee ekstrat. Niitä ei kertakaikkiaan ole ensimmäistäkään. Ei vuokra- eikä myyntiversiossa. Tämä henkii tietysti siitä, että tulossa voisi olla special dvd julkaisu, sillä lisämateriaalia tästä elokuvasta on Warnerin pojilla varastossa vaikka kuinka paljon. Jos lisäherkkua haluaa, niin sitä löytyy blu-ray levyltä. Muussa tapauksessa jäämme odottelemaan mahdollista special edition dvd pakettia…

Dvd:n tekninen toteutus käy hermoille pitkän työpäivän jälkeen. Ainakaan minulla alun kielivalinnasta ei ollut iloa, sillä tekstityksen joutui säätämään vielä toistamiseen. Samoin scenes valikko on kohtuullisen epäselvä, eikä oikeaa kohtausta löydy kovin nopeasti kun kaikki kuvakkeet muistuttavat toisiaan. Kun nyt vauhtiin pääsin, niin mainitsen vielä senkin, että Sweeney Toddin voittama lavastuksen Oscar palkinto on jätetty huomiotta kansiteksteissä. Sen sijaan rummutetaan kahta Golden Globea. Ne pienet, pienet yksityiskohdat…

Dvd teksti © 2008 Lasse Lepola