Submarino

Ohjaus Thomas Vinterberg
Näyttelijät Jakob Cedergren, Peter Plaugborg, Gustav Fischer Kjærulff, Patricia Schumann, Helene Reingaard Neumann, Morten Rose, Morten Rose
Maa Tanska
Pituus 110 min
Ikäraja 15 vuotta
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p2-5">2</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Dogma-pioneeri Thomas Vinterbergin Submarino on vaikuttava draama kahdesta alkoholistiäidin pojasta, joille arki yhä aikuisuudessa näyttäytyy taisteluna hävityssä sodassa. Elokuvakonventiosta poiketen ympäröivä maailma ei töni lempeästi oikeaan suuntaan.

Herkästi kuvatussa avauksessa pojat, 12-vuotias Nick (Sebastian Bull Sarning) ja pikkuveli (Mads Broe) pitävät vastasyntyneelle veljelleen kastajaistilaisuuden. Lakana toimii kirkkona.

Kaikki menee kammottavasti pieleen, kun väkivaltaiselta äidiltä piilotettu viinapullo tyhjenee, isoveljien kokeillessa miltä tuntuisi elää hetki ilman liian aikaisin annettua vastuuta. Siitä leikataan lähes suoraan aikuisuuteen. Tapahtumaan ei viitata, mutta se on läsnä loppuun saakka.

Pääosan Jakob Cedegren on sekä väkivaltaan että empatiaan kykenevän aikuisen Nickin roolissa ilmiömäinen. Kasvot peittävän parran takaa nähdään tuskin puolikasta hymyä. Apatia ja viha muodostavat näkyvien tunteiden skaalan. Ohjaajan mukaan Nick on se väkivaltainen kusipää lähiräkälästä, josta on mahdoton pitää. Cedegren ja metodisesti rakennettu tarina tekevät “mahdottomasta” mahdollista.

Tyttöystävä Sofie (Patricia Schumann) antaa ruumiinsa kaikkien käytettäväksi. Veli (Peter Plauborg) on nyt itse 6-vuotiaan Martinin (Gustav Fischer Kjærulf) isä. Kalpea huumeaddikti on olemassa vain poikansa vuoksi, ote Nickiin on jo livennyt.

Morten Rosen henkilöimä lihava pervertikko, kolmekymppinen neitsyt Ivan on Nickin vanha koulukaveri. Nick yrittää auttaa säälittävää olentoa, muttei halua nähdä, että vuodet kadulla ovat tehneet tästä epävakaan. Ovela esittely ja ensikohtaaminen takaa kuitenkin hahmolle sympatian myötätuulen.

Hienosyisistä, pinnan alla tukehtuvista hahmoistaan ja alaluokan pelkistetystä todellisuudesta Vinterberg rakentaa väkevän näkymän, jota ei mielellään kohtaisi.

Submarino on kuva paikasta, jossa perusturvallisuutta ei ole ja seuraava onnettomuus odottaa horisontissa. Raha tai raaka tahdonvoima eivät ratkaise näitä ongelmia. Suhde maailmaan on jo varhain notkahtanut sijoiltaan, eivätkä itseterapiat – viina, huumeet, raha, väkivalta, seksi – muuta mitään. Valoakin on, hahmojen haparoivia askeleita eteenpäin.

Harmaan sävyissä 16 millimetrin filmille kuvatut Kööpenhaminan työläisalueet muodostavat päähenkilöidensä ankaran fyysisen ympäristön ja henkisen maiseman, kuten niin usein ihmisyhteisöissä. Halpa retoriikka asenteesta ja päättäväisyydesta kaikuu näillä kaduilla nihilisminä.

Kaksi kertaa, tragedian hetkellä, valot hiipuvat Nickin ympäriltä. Otoksissa kasvoille lankeaa vain himmeä läikkä pimeyden keskeltä. Submarino ei ole toivoton elokuva, muttei liioin elokuva toivosta. Katharsis olisi liian kimaltavaa tähän todellisuuteen.

DVD: Sandrew Metronomen julkaisun anamorfinen 1.78:1 -laajakuva on sinertävä ja kohiseva, kuten alkuperäinen filmimateriaalikin. Dolby Digital 5.1 -ääniraidassa ei ole moittimista.

Tanskankielisinä ekstroina materiaalia kuvauksista ja tekijöiden haastatteluja (yht. 14 min.), elokuvan traileri sekä Vinterbergin lyhytelokuva Poika, joka käveli takaperin (37 minuutia). DVD-valikko on tanskaksi eikä ekstroja ole tekstitetty. Kiinnostava lisämateriaali menee aika lailla hukkaan kaikille, jotka eivät ymmärrä kieltä.

Teksti: © 2010-11 Aleksi Salonen