The State of Things on ihmissuhdedraamalla höystetty kertomus elokuvanteon vaikeudesta.
Elokuvan teosta kertovia filmejä on tehty kasapäin. Federico Fellinin omaelämäkerrallinen klassikko 8½ (1963) lukeutuu niihin vahvasti vertauskuvallisiin aihepiirin teoksiin, joille kriitikot kumartelevat estoitta. Vaikka itsekin pidän Fellinin hienosta teoksesta, tunnen perinteisemmällä tyylillä elokuvien teosta kertovat filmit huomattavasti mielekkäimmiksi jo pelkästään helpomman lähestymistapansa vuoksi: katsojan ei tarvitse välttämättä osata tulkita tekijöiden sielunmaisemaa, riittää kun tietää mistä elokuvien teossa oikein on kyse. Tällainen selkeä ja helposti lähestyttävissä oleva metaelokuva on myös Wim Wendersin vuonna 1982 ohjaama The State of Things (Der Stand der Dinge).
Veteraaniohjaaja Friedrich Munro on työstämässä 11. elokuvaansa Portugalissa, lähellä Lissabonia. ”Selviytyjät” –nimisen halpatuotannon on tarkoitus kertoa postapokalyptisesta ajasta, jossa ryhmä eloonjääneitä yrittää löytää tiensä merelle ennen kuin auringon kuumuus sulattaa heidät. Mutta työryhmän varat loppuvat kesken kuvausten, eikä ohjaaja Munron auta kuin lähteä Los Angelesiin etsimään heidän kadonnutta tuottajaansa, salaperäistä herra Gordonia. Gordonista ja hänen rahoistaan riippuu täysin elokuvan tulevaisuus.
Wendersillä tuntuu olleen 1980-luvun alussa mielenkiintoa näyttää rivikatsojille elokuvantekijän elämää useammaltakin kantilta. Nicholas Rayn viimeisistä hetkistä kertova Nick’s Film – Lightning Over Water (1980) oli henkilökohtainen, vaikeasti lähestyttävä puolidokumentti syöpään kuolevasta suurohjaajasta ja hänen viimeisestä elokuvaprojektistaan. Cannesin elokuvafestivaaleilla valmistunut Room 666 (Chambre 666) esitteli hyvin pelkistetysti elokuva-alan ihmisten mielipiteitä perinteisen elokuvan tulevaisuudesta. Aivan kuin jatkumoksi The State of Things kertoo elokuvanteosta siten, kuin me tavalliset katsojat sen käsitämme. Lopputulos on miellyttävää katsottavaa, elokuvaa yksinkertaisimmillaan.
The State of Thingsissä Wenders on keskittynyt ainoastaan olennaiseen ja jättänyt kaikenlaisen elokuvien tekoon liittyvän mystiikan sikseen. Tarinan keskipisteenä on pieni elokuvaryhmä, joka yrittää tehdä työnsä parhaalla mahdollisella tavalla. Sen henkilöt ovat positiivisella tavalla omalaatuisia, joten heistä jaksaa kiinnostua. Tarina kulkee napakasti eteenpäin ja ainoastaan loppuvaiheilla kerronnan intensiivisyys laskee sen verran, että hienoinen tiivistys olisi ollut paikallaan. Kuvaukseltaan The State of Things on erittäin komeaa katseltavaa ja niukka musiikin käyttö sopii kokonaisuuteen hyvin.
Wendersin henkilöohjaus on tässäkin elokuvassa onnistunutta. Näyttelijät tekevät kauttaaltaan laatutyötä, mutta ainoastaan pääosien esittäjiä lukuun ottamatta muu ryhmä jää kasvottomaksi. Patrick Bauchau ohjaaja Munrona, elokuvaveteraani Samuel Fuller eksentrisenä kameramies Joena sekä tuottaja Gordonia esittävä Allen Garfield nousevat kirkkaasti muiden yläpuolelle, eikä siinä kyllä mitään väärää olekaan, heistähän elokuva pääasiassa kertoo. Halpafilmituottaja Roger Corman esittää Gordonin lakimiestä ja ohjaaja Wenders vilahtaa junamatkustajana.
The State of Things on Wim Wendersin parhaimmistoa. Se on teknisesti erittäin korkealaatuinen elokuva ja sen näyttelijät ovat tasavahvasti hyviä jokainen. Ainoa huomauttamisen aihe on tarinassa, jota olisi voinut hivenen tiivistää. Elokuvien teosta kiinnostuneille tämä ihmissuhdedraama aukeaa varmasti paremmin kuin 8½:n kaltaiset symboliikalla varustetut teokset.
DVD: The State of Things on osa Sandrew Metronomen julkaisemaa The Wim Wenders Collection II:sta. Laajakuva (anamorfinen 1.78:1) on hieman keskivertoa parempi, mutta puutteensa siinäkin on: kuvassa on kohinaa, digitaalista pehmeyttä ajoittain sekä siellä täällä reunaterävöitystä. Katselunautintoa seikat eivät kuitenkaan haittaa, ellei aivan tiukkapipoisimpiin puristeihin lukeudu. Ääniraitoja on mukana kolme (DD 2.0, DD 5.1, dts), joissa ei ole valittamista – monikanavaääntä ei tosin välttämättä tarvitse, sillä suurin osa toiminnoista painottuu etukanaviin. Tekstitykset ovat suomeksi, ruotsiksi, norjaksi ja tanskaksi. Lisämateriaalia ei levyllä ole ollenkaan.
Teksti: © 2009 Kari Glödstaf
Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Ihmiskuntaa moukaroiva komeetta kiteyttää tuhobuumin muodonpalautuksessa koronavuoden kriisikäytöksen.
Lue lisää »Epäortodoksinen eroko? Netflixin menora-menestyjä tutustuttaa vanhakantaiseen juutalaisuuteen, jonka vivahteissa viihtyisi pidempäänkin…
Lue lisää »Hullu ja masentunut Hollywood synnytti Citizen Kanen, jonka myyttinen auteur saa Fincheriltä isällisen avokämmenen.
Lue lisää »Kotoilun lämmin ja pehmeä kaima The Blitzin ajoilta maalaa miedon lesbosuhteen.
Lue lisää »Peter Panin päivitys kaivaa keijupölyn alta keskiöön tarinamallin eksistentiaaliset väristykset aikuistumisesta.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA