State of Play

Ohjaus Kevin Macdonald
Näyttelijät Russell Crowe, Ben Affleck, Rachel McAdams, Helen Mirren, Robin Wright Penn, Jason Bateman, Jeff Daniels
Maa Yhdysvallat / Iso-Britannia / Ranska
Pituus 128 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2009 Andell Entertainment, Bevan-Fellner, Relativity Media, Studio Canal, Universal Pictures ja Working Title Films

Etsi CDONista

• Kuva 5
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p2-5">2</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Russell Crowe (Gladiaattori, Valheiden verkko) esittää washingtonilaista lehtitoimittaja Cal McCaffreytä, joka on erikoistunut tutkimaan ja kirjoittamaan kovemman luokan rikoksista. McCaffrey löytää rutiininomaisesta kaksoismurhasta viitteitä suuremman luokan kulissien takaiseen salaliittoon, kun seuraavana päivänä kongressiedustaja Stephen Collinsin (Ben Affleck) avustaja (Maria Thayer) murhataan metroasemalla keskellä aamuruuhkaa. McCaffrey saa päätoimittajaltaan (Helen Mirren) vihreää valoa jutun tekoon, mutta julkaisua varten lehti tarvitsee konkreettisia todisteita. Mediamaailmassa tämä tarkoittaa vähintään yhtä puhumaan suostuvaa todistajaa. Avukseen McCaffrey saa nuoren ja kokemattoman toimittajan, Della Fryen (Rachel McAdams). Todisteiden löytäminen ei kuitenkaan ole helppoa kun vastapelurina on Yhdysvaltain puolustusmäärärahoja polttava monikansallinen yritys, joka tuntuu keinoja kaihtamatta raivaavan esteet tieltään.

State of Play perustuu samannimiseen brittisarjaan, jota meillä Suomessa esitti TV1 loppuvuodesta 2006 nimellä Valta pelissä. Jason Bourne seikkailuja kirjoittaneen Tony Gilroyn ja Lions for Lambs trillerissä hivenen epäonnistuneen Matthew Michael Carnahanin käsissä tarina on sukkelasti siirretty USA:n maaperälle, luonnollisesti vallan tyyssijaan Washingtoniin. Kirjoittajakaksikolla on ollut käsissään melkoinen juonivyyhti ja selkeä ongelma saada koko paketti mahtumaan kaksituntisen elokuvan raameihin. Tässä suhteessa elokuva hieman jopa epäonnistuu, sillä hetkittäin State of Play on melkoisen epäloogista hyppelyä, jossa ajantajukin hämärtyy. Reportterien tutkimukset etenevät valonnopeudella ja lehtijuttua syntyy lähes itsestään ilman, että kukaan istahtaa koneen ääreen kirjoittamaan. Alkuperäisideaa on myös ”paranneltu” jenkkimakuun sopivaksi, mikä häiritsee etenkin elokuvan loppupuolella. Muutoin käsikirjoitus onnistuu esittämään monimutkaisen ja salaliitolta haiskahtavan tarinan tavalla, jota peruskatsojakin osaa tulkita ilman korkeamman opistotason koulutusta. Henkilöhahmojen välinen dialogi on myös poikkeuksellisen hyvin kirjoitettua ja keventää synkkää tunnelmaa sopivin väliajoin.

Vaikka kehutun elokuvan The Last King of Scotland (2006) ohjannut Kevin Macdonald onkin erittäin pätevä tekijämies, niin ei edes häneltä löytynyt poppakonsteja kävelevään ongelmaan nimeltä Ben Affleck, joka peri roolinsa Edward Nortonin kieltäydyttyä kesken kaiken. Sotavoimien rahoitusta setvivän kongressiedustajan rooli on Affleckille aivan liian iso viipale, varsinkin kun Affleck yrittää tulkita sitä Pearl Harborista (2001) tutuin ottein, kyynelehtimisineen kaikkineen. Pökkelömäinen ja rooliinsa aivan liian nuori Affleck on vesittää kiinnostavan elokuvan, mutta onneksi Oscar-voittaja Russel Crowe kääntää huomion takaisin olennaiseen. Roolinsa Brad Pittin kieltäytymisen vuoksi saanut Crowe on sisäistänyt osansa upeasti eikä miehen suoritusta voi mitenkään kehua liikaa. Valitettavasti Crowen huikea rooli peittää varjoonsa muut elokuvan niminäyttelijät Rachel McAdamsista Jeff Danielsiin. Kongressiedustajan vaimoa esittävän Robin Wright Pennin (Beowulf) kohtaloksi jää vaipua täysin taustalle. Sivuosanäyttelijöistä ainoastaan Helen Mirren yltää Crowen tasalle.

Macdonaldin perusvarma ohjaus, raikas kuvaus ja ohjaajan luottosäveltäjä Alex Heffesin mahtipontiset sävelet kuljettavat tätä poliittista jännäriä odotettua paremmin. Matkan varrelle on ripoteltu mielenkiintoisia nyansseja ja katsojaa houkutellaan mukaan rikosten ratkontaan. Affleckin lisäksi kokonaisuutta painavat turhahkot kliseet (kuten parkkiluolassa tapahtuva ajojahti) ja imelä, joskin takuulla yllättävä loppuratkaisu, aivan kuin Columbossa konsanaan. Tästäkin huolimatta State of Play on kaikkien laatujännäriä kaipaavien ykkösvalinta illan elokuvaksi.

DVD: Universalin julkaisun kuvasta (2.35:1) ei löydy moitteen sijaa. Tämän parempaa laatua formaatilta on turha odottaa. Ääniraitana pyörivä DD 5.1. on myös pirteä ja Washingtonin katujen hälyt toistuvat kaiuttimista kiitettävästi.

Lisämateriaaleja on kahdenlaista: ensin nähdään muutaman minuutin mittainen poistettujen kohtausten kooste, joka ei tuo elokuvaan mitään lisäarvoa. Lopuksi kurkistamme making of- featurettea (n. 18 min) joka on perus-Hollywood mittapuun mukaista jutustelua. Vähäinen informaatio soljuu leppoisasti toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos.

Teksti: © 2009 Lasse Lepola