Sisilialainen tyttö

Ohjaus Marco Amenta
Näyttelijät Gerard Jugnot, Lucia Sardo, Marcello Mazzarella, Veronica D'Agostino
Maa Italia / Ranska
Pituus 109 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2009 Eurofilm, R&C Produzioni, Roissy Films ja Sandrew Metronome.

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p1-5">1</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Nimestä voi jo päätellä, mistä Sisilialainen tyttö (2009) kertoo. Sisilia kun yhdistetään auttamattomasti järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Italian maa voi karkeasti jakaa vauraaseen pohjoiseen ja köyhään muuhun. Sisilia on vuoristoinen saari etelässä, Välimerellä.

Mafian juuret ulottuvat keskiaikaan. Se on eräs sosiaalisista viitekehyksistä. Toinen on keskusvalta, valtio. Koska Sisilia on näissä mielikuvissa jälkeenjäänyttä periferiaa, keskusvallan ote on heikko ja poliisi vihattu riitapukari. Tyhjiön täyttävät mafian lonkerot. Ne tuntuvat ikiaikaisilta ja maaperään lopullisesti pureutuneilta. Katolinen kirkko antaa murhamiehille siunauksensa, koska vaihtoehtoa ei ole. Neljäs kehys on perhe, suku.

Mafia on kuin valtio valtion sisällä. Tarvittaessa se lähtee sotaan paikallisviranomaisia ja oikeaa valtiota vastaan. Tämähän on sen historiallinen pohja. Lähimmäksi mafian eliminoinnissa pääsi diktaattori Mussolini. Sitten saapuivat Yhdysvaltain joukot ja rikolliset vapautettiin vankiloista. Heistä muodostui hyvä puskuri. He todellakin vihasivat fasisteja.

Sisilialainen tyttö pohjautuu tositapahtumiin, mutta aihe on jo melko käsitelty. Siitä ei värähtele sisäpiirimäistä tietoa, tekijöiden autoritäärisyyttä, joka vakuuttaisi katsojan, että kyseessä on tarkka ja ainutlaatuinen kuvaus. Sen sijaan elokuva voisi olla kenen tahansa ammattitaitoisen käsikirjoittajan työntulosta. Se nojailee vahvasti totuttuihin käytäntöihin. Esimerkiksi sen lukuisat osa-alueet — mafian valtapiiri, poliisin voimattomat keinot, rikollisuudet uudet airuet tässä ”uusimpana” huumekauppa — jäävät pintapuolisiksi. Olisi tarvittu sosiologin otetta.

Tapahtumat alkavat 80-luvulta ja päättyvät 90-luvulle. Keskiössä on Rita (Veronica D’Agostino), Sisilian tyttö, kukaties tulisieluisuudessaan tämän ihmiskategorian arkkityyppi. Ritan isä on iso kiho järjestäytyneessä rikollisuudessa. Hänet teloitetaan, koska mies vastustaa huumekauppaa. Tässä muutosvastarinta on selkeä signaali vanhasta koulukunnasta ja tiettyjen periaatteiden noudattamisesta. Siksi mies tuhoutuu: Moraalia ei enää ole, sukujen väliset sopimukset on kuoletettu.

Elokuvan aikana Rita kasvaa lapsesta nuoreksi naiseksi ja dokumentoi tarkasti päiväkirjaansa tapahtumia. Kansiin tallentuu pitkä lista rikollisuuden eri muotoja. Kosto on mielessä, mutta veli neuvoo odottamaan parasta tilaisuutta. Mutta velikin surmataan ja surmaaja on tuttu: heidän enonsa don Salvo (Mario Pupella), joka on noussut johtavaan asemaan. Taktiikka on hajottaminen ja hallitseminen. Mafian harjoittama ystävyys- ja perhesiteiden katkaisu luo kasvualustan moraalittomille teoille. Ilkeimmillään tämä näkyy siinä, että Rita rakastaa poikaa, joka on don Salvon alainen. Kuinka suhde voisi kestää?

Järjestäytynyt rikollisuus on laajojen sukujen koalitio. Suvut ovat tuottavia yksiköitä, he osallistuvat huumekauppaan, prostituutioon, piratismiin jne. Mutta kartellit eivät koskaan toimi, ruodusta on tapana lipsua. Kun johtaja näyttää väsymisen ja heikkouden merkkejä, hänet vaihdetaan. Vahvin hakeutuu huipulle kuin se olisi vetovoiman määräämää.

Journalisti Roberto Saviano on kirjassaan Gomorra – mafian valtakunta ristivalottanut Italian ongelmaa hektisellä tavalla. Hänen mukaansa mafia on kaikkialla. Se toimii todellakin kuin tuottajamaa. Sen hikipajoissa ommellaan maailman kalliimpia muotivaatteita. Monien rakennusten perusta on valettu mafian betonilla. Merkittävä asema jätteidenkäsittelyssä on johtanut siihen, että saasta dumpataan ties minne. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi ongelmajäte päätyy hallitsemattomasti kiertoon luonnossa. Gomorra filmatisoitiin 2008. Mafia on halunnut Savianon hengiltä jo useamman vuoden.

Sisilialainen tyttö muuttuu puolivälissä taisteluksi tuulimyllyjä vastaan keskellä Euroopan sivistyksen sydäntä. Rita tekee jotain, minkä kuvittelisi puuttuvan hänenlaistensa mielikuvavarastosta. Hän ottaa yhteyttä virkavaltaan, halveksuttuun luokkaan. Hän haluaa kostaa isänsä ja veljensä kuoleman. On hypättävä todistajille tarkoitettuun suojelusohjelmaan. Nimi, historia ja asuinpaikka vaihtuvat. Tyttö on nyt nainen, 18 vuotta, ja selättämässä mafiaa oikeussalissa.

Valtava lukko on siinä, että kiivassieluisen naisen on samalla myönnettävä, että hänen isänsä ja veljensä olivat/ovat rikollisia. Se on kova pala sukunsa mainetta vaalivalle ihmiselle. Rita onkin hahmona ihmismäinen ja siksi ristiriitainen. Hän ei kykene hillitsemään itseään tai tunteitaan.

Viimeiset minuutit ovat aitoa dokumenttimateriaalia. Tositapahtuma-leima konkretisoituu. Se on omistettu heille, jotka nousivat vaalimaan oikeutta. Loppu on traaginen, mutta niin on myös elokuva.

DVD: Sandrew Metronomen suomalainen DVD-julkaisu on kuvaltaan (16:9, 1:85.1 anamorfinen) hyvää tasoa, joskin pientä kohinaa on havaittavissa. Ääniraitana on 2.0/5.1 Dolby Digital & DTS italia. Lisämateriaalina on vain elokuvan traileri.

Teksti: © 2009 Jaakko Kuitunen