Sicko - Aivan sairasta

Ohjaus Michael Moore
Näyttelijät Michael Moore
Maa Yhdysvallat
Pituus 123 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2007 Dog Eat Dog Films, The Weinstein Company ja FS-Film Oy

Etsi CDONista

• Kuva 2
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p4-5">4</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Yhdysvaltain terveydenhuollossa on mätää. Näin meille uskottelee dokumentit muotirintamaan vuoden 2002 tutkielmallaan Bowling for Columbine palauttanut ohjaaja Michael Moore. Ja eihän sitä nytkään uskoisi, ellei Mooren dokkarista omin silmin näkisi: Jenkeissä kansalaiset ovat tiukasti vakuutusyhtiöiden talutushihnassa. Ilman lääkärinkulut kattavaa vakutuusta pienen haavankin tikkauttaminen maksaa omaisuuden. Vakuutuksettomat ihmiset joutuvat valitsemaan mitä sairauksia hoidetaan ja mitkä vain täytyy, rahan puutteessa, hiljaa kärsiä. Osalla ei ole varaa hoidattaa edes flunssaa. Kaikille ei vakuutuksia siis ole tarjolla. Ilman turvaa jääneet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa. Samaan aikaan miljardeissaan kieriskelevät suuryhtiöt miettivät miten välttyä vakuutuskorvauksilta. Kymmenen prosentin hylkäyskäytäntö on alalla sääntö. Mitä enemmän sairaanhoitokulujen korvaushakemuksia pystytään torpedoimaan, sen parempi.

Moore juoksuttaa ruudulle toinen toistaan surullisempia ihmiskohtaloita. Näemme murtuneen äidin, jonka pojan henki olisi voitu pelastaa kunnes vakuutusyhtiö alkoi hankalaksi. Suurinta herkkua, jos nyt edes niin voidaan sanoa, on vertailu lähinaapurien, Kanadan ja Kuuban terveydenhuoltojärjestelmiin. Kummassakaan lääkärinpalvelut eivät maksa kansalaisille latiakaan ja lääkkeetkin vain murto-osia Yhdysvaltojen hintatasosta. Niinpä Moore tuttuun tapaansa ryhtyy pelastajaksi ja kärrää sairastelevan joukkionsa rajan yli hoitoa saamaan.

Sicko on yhtä aikaa sekä hauska että surullinen katsaus maailman johtavan valtion arkeen. Miten ihmeessä on mahdollista, ettei sivistyksen kehtona pidetyssä valtiossa ihmiset saa asianmukaista terveydenhoitoa kun sitä tarvitsevat? Moorella on toki tähänkin ja moneen muuhun kysymykseen vastaus, kuin apteekin hyllyltä tarjoiltuna. Vaan moni kakku päältä kaunis. Tämä kulunut sanonta pätee Mooreen jälleen kerran. Dokumenttien monitaituri syyllistyy Sickonsa kanssa pintapuoliseen lääppimiseen, jossa vastapuolelle ei anneta tilaisuutta kertoa omaa näkemystään. Sicko onkin oikeastaan dokumenttien irvikuva, sillä se ei tutki aihetta vaan keskittyy syytöksiin ja uhkakuvien maalaamiseen. Olkoonkin että kaikki kahden tunnin aikana esitetyt väitteet pitäisivät prikulleen paikkansa.

Kaiken tämän lisäksi Sicko on, hauskuudestaan huolimatta, kovin tylsä. Moore ei ole löytänyt lääkkeitä uudistumiseen. Sickoa katsoessa tuntuu kuin kelailisi yhä uudelleen Columbinea tai Mooren töistä kuuluisinta, Fahrenheit 9/11:stä. Kuva on yhä suttuista uutislähetysten arkistomateriaalia, tarina poukkoilee hurjasti ja palaa (jos palaa) yllättäen penkomaan jo kertaalleen sivuutettuja asioita. Niin ja suurin mörkö tälläkin kertaa on George Bush, Mooren arkkivihollinen.

Odotin ihan oikeasti niin paljon enemmän. Miksi Moore ei puristanut vakuutusyhtiöitä tiukimpaan mahdolliseen ruuvipenkkiin? Sickossa haisee pelko. Entinen Moore ei olisi tyytynyt raapimaan pintaa vaan olisi ottanut asioista selvää. Olen vakuuttunut siitä, että oikeushaasteiden tulvan pelossa Sickosta on syntynyt se mikä se nyt on. Muuta selitystä ei kaiketi voi olla. Tottakai voi. Sicko on Jenkkien näkökulmasta tehty ”tutkimus”. Heille itselleen. Eurooppalaisia touhu lähinnä vain hymähdyttää, mutta yhdysvaltaisilla suu takuulla loksahtaa auki viimeistään siinä vaiheessa kun Moore huutelee Lontoon sairaalassa ”mitä maksaa?”.

Totaalista ajantuhlausta Sicko ei ole. Dokumentti on viihdyttävä, kuten alussa mainitsinkin, ja herkimmille katsojille se tuo kyyneleen silmäkulmaan. On vapauttava tunne yhtä aikaa tuntea halveksuntaa ja sääliä Yhdysvaltoja kohtaan. Tästä annan pisteet Moorelle. Näillä ansioilla Sicko sai sittemmin Oscar ehdokkuuden dokumenttisarjassa. Monen mielestä aivan suotta. Olen samaa mieltä. Jokainen tehkööt päätelmänsä kuitenkin aivan itse. Suosittelen Sickoon tutustumista, mutta muistakaa, että teitä on varoitettu. Omillakin aivoilla saa ajatella.

Dvd sisältää roppakaupalla extraa. Varsinaisesta elokuvasta on karsittu paljon mielenkiintoista materiaalia, johon pääsee tutustumaan peräti 85 minuutin edestä bonusvalikossa. Mukana on myös ainoastaan dvd:lle tarkoitettua, täysin uutta ohjelmakokonaisuutta, kuten Norjassa piipahtava Is Norway Utopia – minidokumentti. Extrat ovatkin hyvä syy hankkia Mooren uutukainen. Mooren tyyli käyttää umpisurkean laatuista uutiskuvaa ei jaksa enää miellyttää teräväpiirto aikakaudella. Eikä äänityksessäkään ole paikoin hurraamista.

Teksti © 2008 Lasse Lepola