Palkittu, älykäs ja vähäeleinen elokuva naistaiteilijasta, jonka nimi jäi turhaan kollegoidensa varjoon.
Séraphine Louis (sittemmin Séraphine de Senlis) on eräs ranskalaisen taidekentän varjelluimpia salaisuuksia: vuosisadan alkupuolella vaikuttanut naivisti, jonka työt ovat jääneet suurelta yleisöltä piiloon. Mielisairaalassa tuntemattomana menehtynyt taiteilija alkoi saada nimeään tunnetuksi vasta kuolemansa jälkeen. Naisen vahva ja rohkea värinkäyttö ja lapsenomaisten kasviaiheiden voimakas asettelu ovatkin huomion arvoisia, tuoden paikoin mieleen Cezannen, Gauguinin tai Rousseaun työt, mutta vain joiltain piirteiltään. (Post-)impressionismi näkyy selvästi töiden räikeissä väreissä, tuhdissa maalinkäytössä ja selkeissä siveltimenjäljissä.
Kulttuuritekona Martin Provostin ohjaama Seraphine on verraton: sitä seurasi 2008-2009 naisen töitä esitellyt valtava näyttely Pariisin Musée Maillol’ssa. Elokuvana Provostin ja Marc Abdelnourin yhdessä käsikirjoittama teos hylkää tunteellisen paatoksen ja silmäilee kohdettaan rehellisesti ja vähin elein. Historiallisen tarkkuuden vuoksi tarinaan on tietoisesti jätetty aukkoja, jotka ovat ymmärrettäviä, mutta vaikeuttavat katsojan tehtävää.
Tarina alkaa 1900-luvun alkupuolelta. Nunnien kasvattama Séraphine (Yolande Moreau) on hiljainen, syvästi uskonnollinen outolintu. Mielipuolen elkein käyskentelevä nainen tienaa leipänsä (ja välineensä) keskiluokkaisten perheiden kodinhoitajana. Yöt nainen tekee taidetta suojelusenkelinsä johdattamana ylistyslauluja huutaen: maalit hän on kehittänyt itse mm. verta, mutaa ja steariinia yhdistellen.
Avain onneen tarjoutuu, kun eräs asukeista, vaikutusvaltainen taidekriitikko ja keräilijä Wilhelm Uhde (Ulrich Tukur), äkkää siivoojansa poikkeukselliset kyvyt saadessaan käsiinsä pienen omena-asetelman. Ennen kuin Uhde ehtii viedä naisen työtä pidemmälle, katkaisee vuonna 1914 syttynyt sota kuitenkin heidän välinsä.
Uudelleenkohtaaminen tapahtuu 13 vuotta myöhemmin: Uhde huomaa sattumalta Séraphinen työt paikallisessa galleriassa, ja päättää nyt saattaa tämän suuren yleisön tietoisuuteen. Nainen saa kuukausipalkan, jonka raameissa tämä pääsee toteuttamaan yhä suuremmiksi paisuvia ambitioitaan. Lopullinen läpimurto jää kuitenkin saavuttamatta: suuri lama viivästyttää näyttelyn järjestämistä, ja epävakaa tilanne syöksee eksentrisen taiteilijan psykoosiin. Viimeiset vuotensa Seraphine viettää mielisairaalassa, ja maalaaminen saa jäädä.
Päähenkilö on monisyinen, ekstaattisen taideilmaisun ja sulan hulluuden rajaviivalla tanssiva nero, jonka tulkitsijana Yolande Moreau tekee ihailtavaa työtä. Séraphinen ajatukset eivät koskaan aivan aukene katsojalle, ja harhaileva mieli jättää monia kysymyksiä ilmaan. Elokuva esittää mielen ailahtelut, mutta ei selitä niitä. Moreaun kahmimat palkinnot (mm. César-pysti) ovat enemmän kuin ansaittuja.
Provostin kerronnalliset ratkaisut ja tarinan verkkaisuus saattavat häiritä kärsimätöntä katsojaa, mutta komeat tuotantoarvot pelastavat paljon. Puvustus ja lavastus ovat huippuluokkaa, ja Lauren’t Brunet’n kameratyöskentelyä on ilo seurata. Elokuvaa leimaava vähäeleisyys toistuu kameran liikkeissä ja minimaalisessa ääniraidassa. Ohjaaja tietää antaa tilaa kohteelleen.
Elämäkertana Seraphine on aiheensa veroinen teos. Kun kerronnalta riisutaan draaman peruskonventiot tarinaa tukevasta musiikinkäytöstä lähtien, tulee itse aiheen olla kyllin vahva täyttääkseen tilan. Séraphine de Senlis on juuri sitä.
Teksti: © 2009-2010 Anton Vanha-Majamaa
Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Ihmiskuntaa moukaroiva komeetta kiteyttää tuhobuumin muodonpalautuksessa koronavuoden kriisikäytöksen.
Lue lisää »Epäortodoksinen eroko? Netflixin menora-menestyjä tutustuttaa vanhakantaiseen juutalaisuuteen, jonka vivahteissa viihtyisi pidempäänkin…
Lue lisää »Hullu ja masentunut Hollywood synnytti Citizen Kanen, jonka myyttinen auteur saa Fincheriltä isällisen avokämmenen.
Lue lisää »Kotoilun lämmin ja pehmeä kaima The Blitzin ajoilta maalaa miedon lesbosuhteen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA