Seraphine

Ohjaus Martin Provost
Näyttelijät Yolande Moreau, Ulrich Tukur, Anne Bennent, Geneviève Mnich, Nico Rogner
Maa Ranska / Belgia
Pituus 125 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 TS Productions ja Pan Vision.

Etsi CDONista

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p00-5">00</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Séraphine Louis (sittemmin Séraphine de Senlis) on eräs ranskalaisen taidekentän varjelluimpia salaisuuksia: vuosisadan alkupuolella vaikuttanut naivisti, jonka työt ovat jääneet suurelta yleisöltä piiloon. Mielisairaalassa tuntemattomana menehtynyt taiteilija alkoi saada nimeään tunnetuksi vasta kuolemansa jälkeen. Naisen vahva ja rohkea värinkäyttö ja lapsenomaisten kasviaiheiden voimakas asettelu ovatkin huomion arvoisia, tuoden paikoin mieleen Cezannen, Gauguinin tai Rousseaun työt, mutta vain joiltain piirteiltään. (Post-)impressionismi näkyy selvästi töiden räikeissä väreissä, tuhdissa maalinkäytössä ja selkeissä siveltimenjäljissä.

Kulttuuritekona Martin Provostin ohjaama Seraphine on verraton: sitä seurasi 2008-2009 naisen töitä esitellyt valtava näyttely Pariisin Musée Maillol’ssa. Elokuvana Provostin ja Marc Abdelnourin yhdessä käsikirjoittama teos hylkää tunteellisen paatoksen ja silmäilee kohdettaan rehellisesti ja vähin elein. Historiallisen tarkkuuden vuoksi tarinaan on tietoisesti jätetty aukkoja, jotka ovat ymmärrettäviä, mutta vaikeuttavat katsojan tehtävää.

Tarina alkaa 1900-luvun alkupuolelta. Nunnien kasvattama Séraphine (Yolande Moreau) on hiljainen, syvästi uskonnollinen outolintu. Mielipuolen elkein käyskentelevä nainen tienaa leipänsä (ja välineensä) keskiluokkaisten perheiden kodinhoitajana. Yöt nainen tekee taidetta suojelusenkelinsä johdattamana ylistyslauluja huutaen: maalit hän on kehittänyt itse mm. verta, mutaa ja steariinia yhdistellen.

Avain onneen tarjoutuu, kun eräs asukeista, vaikutusvaltainen taidekriitikko ja keräilijä Wilhelm Uhde (Ulrich Tukur), äkkää siivoojansa poikkeukselliset kyvyt saadessaan käsiinsä pienen omena-asetelman. Ennen kuin Uhde ehtii viedä naisen työtä pidemmälle, katkaisee vuonna 1914 syttynyt sota kuitenkin heidän välinsä.

Uudelleenkohtaaminen tapahtuu 13 vuotta myöhemmin: Uhde huomaa sattumalta Séraphinen työt paikallisessa galleriassa, ja päättää nyt saattaa tämän suuren yleisön tietoisuuteen. Nainen saa kuukausipalkan, jonka raameissa tämä pääsee toteuttamaan yhä suuremmiksi paisuvia ambitioitaan. Lopullinen läpimurto jää kuitenkin saavuttamatta: suuri lama viivästyttää näyttelyn järjestämistä, ja epävakaa tilanne syöksee eksentrisen taiteilijan psykoosiin. Viimeiset vuotensa Seraphine viettää mielisairaalassa, ja maalaaminen saa jäädä.

Päähenkilö on monisyinen, ekstaattisen taideilmaisun ja sulan hulluuden rajaviivalla tanssiva nero, jonka tulkitsijana Yolande Moreau tekee ihailtavaa työtä. Séraphinen ajatukset eivät koskaan aivan aukene katsojalle, ja harhaileva mieli jättää monia kysymyksiä ilmaan. Elokuva esittää mielen ailahtelut, mutta ei selitä niitä. Moreaun kahmimat palkinnot (mm. César-pysti) ovat enemmän kuin ansaittuja.

Provostin kerronnalliset ratkaisut ja tarinan verkkaisuus saattavat häiritä kärsimätöntä katsojaa, mutta komeat tuotantoarvot pelastavat paljon. Puvustus ja lavastus ovat huippuluokkaa, ja Lauren’t Brunet’n kameratyöskentelyä on ilo seurata. Elokuvaa leimaava vähäeleisyys toistuu kameran liikkeissä ja minimaalisessa ääniraidassa. Ohjaaja tietää antaa tilaa kohteelleen.

Elämäkertana Seraphine on aiheensa veroinen teos. Kun kerronnalta riisutaan draaman peruskonventiot tarinaa tukevasta musiikinkäytöstä lähtien, tulee itse aiheen olla kyllin vahva täyttääkseen tilan. Séraphine de Senlis on juuri sitä.

DVD: Pan Visionin julkaisema DVD on laadultaan erinomainen. Kuva (anamorfinen 1.85:1-laajakuva) on kirkas ja tarkka, ja ääniraita (DD 5.1) toistuu selkeänä. Valitettavasti mukana ei ole lainkaan lisämateriaalia.

Teksti: © 2009-2010 Anton Vanha-Majamaa