Will Smith yrmistelee verotarkastajana alakuloisessa ja verkkaisesti etenevässä draamassa.
Bel Airin prinssinä näyttelijänuransa aloittanut Will Smith on viime vuodet puuhannut ankaraa kasvojenkohotusta vakavasti otettavaksi näyttelijäksi. Työ kantoi hedelmää kaksi vuotta sitten, kun Smith palkittiin Oscar-ehdokkuudella opportunismin ilosanomaa kantaneesta keskinkertaisesta Onnen potkuja -draamasta. Nyt mies on jälleen yhdistänyt voimansa elokuvan ohjaajan, Gabriele Muccinon kanssa. Kultapokaalia hamutaan taas.
Saalis jää kuitenkin näillä eväillä laihaksi, sillä Seitsemän elämää on suorastaan tuskastuttavan hengetön tuote, jonka ainut ilmeinen funktio on Will Smithin näyttelijästatuksen pönkittäminen. Keinot tähän ovat kuitenkin väärät, kun elokuva on koko kestonsa ajan surullisen tai koskettavan sijaan pelkästään yhdentekevä.
Ben Thomas (Smith) on samaan pukuun päivä toisensa jälkeen sonnustautuva verotarkastaja, joka tuntuu puuttuvan epätavallisen paljon asiakkaidensa asioihin. Mies pitää huolta vanhasta naisesta ja hoitaa hakatun kotiäidin lapsineen turvaan, mutta puhtaan altruismin sijaan Thomas tuntuu pitävän toimiaan velvollisuutenaan, ja kasvoille pakotetun hymyn takaa löytyy surua. Tämän surun prosessointiin apua saattaisi tarjota nuori, huonon sydämensä kanssa kamppaileva Emily (Rosario Dawson), jonka veroasioita Thomas saapuu hoitamaan.
Juonesta on vaikea kertoa kovin paljoa, sillä oikeastaan sen koko rakenne perustuu viimeisen näytöksen paljastuksiin, jolloin hahmojen teot ja motiivit saavat pohjan. Tässä on myös elokuvan pahin riippakivi: ensimmäisen tunnin aikana katsoja ei kirjaimellisesti ymmärrä näkemästään mitään. Muccino ei myöskään kykene verhoamaan omituisen irrallisia tapahtumia mysteerin kiehtovaan kaapuun, jolloin katsoja huomaa pian tylsistyvänsä. Kun irtokohtauksia lopulta aletaan sitoa yhteen, on jo auttamatta myöhäistä.
Will Smithin kasvoilta ei ole luettavissa riittävästi emootioita, vaan hahmo jää kovasta yrityksestä huolimatta etäiseksi. Smithin tuima katse ja tuskasta vääntelevät kasvot tuntuvat ulkoaopituilta ja jättävät katsojan ulkopuolelleen. Rosario Dawson sen sijaan onnistuu olemaan uskottava roolissaan naisena, joka yrittää murtaa Thomasin tyynen ulkokuoren.
Elokuvan konsepti itsessään on käsittelyn arvoinen, ja viimeiset 15 minuuttia tarinan parasta antia. Ikävä kyllä sinne päästäessä ketään ei enää jaksa kiinnostaa. Seitsemän elämää syö alakuloisuudellaan katsojasta elämänilon, ja uhkaa muuttaa tämän päähenkilönsä kaltaiseksi kohtauksesta toiseen vaeltavaksi zombieksi. Sellaisella ei Oscareita rohmuta.
DVD: Sonyn julkaiseman DVD:n kuvaformaatti on anamorfinen 2.40:1 laajakuva, ja ääniraitana toimii Dolby Digital 5.1. Julkaisu on laadultaan erinomainen: kuva on selkeä ja kirkas, eikä kohinaa tai virheitä ole havaittavissa. Ääniraita on niinikään selkeä ja tasapainoinen.
Lisämateriaalienkin puolesta DVD on huipputasoa. Mukana on kattava valikoima dokumentteja, poistettuja kohtauksia, ohjaajan kommenttiraita ja trailereita.
Dokumentit valaisevat elokuvan tekoprosessia kiitettävän syvällisesti. Ensimmäinen antaa puheenvuoron yksi kerrallaan niin käsikirjoittajalle, tuottajille, ohjaajalle, kuvauspaikkavastaavalle, suunnittelijalle, leikkaajalle kuin säveltäjällekin. Toisissa uppoudutaan mm. näyttelijävalintoihin ja kahteen elokuvassa keskeistä roolia näyttelevään tekijään: meduusoihin ja vanhoihin painokoneisiin. Näennäisen irralliset tietoiskut ovat mielenkiintoinen lisä, joka kruunaa kokonaisuuden.
Poistetut kohtaukset ovat melko turhia, eikä kukaan jää niitä kaipaamaan. Ohjaajan kommenttiraita on mielenkiintoinen, mutta miehen italialaisaksentti on paikoin vahva eikä raitaa ole tekstitetty, joten osa jutuista saattaa mennä kuulijalta ohi.
Teksti: © 2009 Anton Vanha-Majamaa
Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Ihmiskuntaa moukaroiva komeetta kiteyttää tuhobuumin muodonpalautuksessa koronavuoden kriisikäytöksen.
Lue lisää »Epäortodoksinen eroko? Netflixin menora-menestyjä tutustuttaa vanhakantaiseen juutalaisuuteen, jonka vivahteissa viihtyisi pidempäänkin…
Lue lisää »Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Hullu ja masentunut Hollywood synnytti Citizen Kanen, jonka myyttinen auteur saa Fincheriltä isällisen avokämmenen.
Lue lisää »Kotoilun lämmin ja pehmeä kaima The Blitzin ajoilta maalaa miedon lesbosuhteen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA