Scarlet Letter, The

Ohjaus Wim Wenders
Näyttelijät Senta Berger, Hans Christian Blech, Lou Castel, Yelena Samarina, Yella Rottländer
Maa Saksan liittotasavalta / Espanja
Pituus 86 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1973 Elías Querejeta Producciones Cinematográficas S.L., Filmverlag der Autoren, Westdeutscher Rundfunk

Hanki omaksi

• Kuva 3
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p00-5">00</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Aina toisinaan sitä huomaa ihmettelevänsä, kuinka suppeilta elokuvamaailman aiheet tuntuvatkaan. Kun samoja tarinoita työstetään kerta toisensa jälkeen useimmiten vieläpä siten, ettei aiheeseen saada mitään uutta, tuntuu moinen ainakin katsojan taholta sekä rahan että voimavarojen haaskaukselta. Siksipä mielenkiintoni ei ollutkaan aivan parhaimmillaan, kun sain tehtäväkseni arvostella saksalaisen Wim Wendersin alkupään tuotantoon lukeutuvan The Scarlet Letterin (Der scharlachrote Buchstabe, 1973). Onhan aiheesta tehty monen monta elokuvaa jo pelkästään mykkäkaudella, tunnetuimpana näistä Victor Sjöströmin ohjaus vuodelta 1926. Äänielokuvista mainittakoon mm. Demi Mooren ja Gary Oldmanin tähdittämä versio vuodelta 1995.

1600-luvun loppupuolen Massachusettsiin sijoittuvan tarinan päähenkilö on nuori ja kaunis Hester Prynne (Senta Berger), joka on vuosia aiemmin tekemänsä aviorikoksen myötä suljettu yhteisönsä ulkopuolelle. Tämän lisäksi Hester joutuu pitämään vaatteissaan aviorikoksesta muistuttavaa punaista A-kirjainta. Vuosi toisensa jälkeen kylän johto tivaa Hesteriltä, kuka on se mies, jonka kanssa hän syntinsä teki, mutta Hester ei suostu kertomaan.

Hesterin miehen on uskottu kuolleen samoihin aikoihin kun kaikki tämä tapahtui, mutta totuus on toinen. Hesterin mies (Hans Christian Blech) saapuu kylään valeidentiteetin turvin ja vannoo langenneelle vaimolleen selvittävänsä, kuka tämän rikoskumppani on. Lopulta rikoksen jäljet johdattavat varsin huomattavassa osassa olevan miehen kohdalle.

Kuten etukäteen ounastelinkin, on The Scarlet Letterin ongelma siinä, ettei elokuva pysty tarjoamaan mitään uutta moneen kertaan vatvottuun tarinaan. Puritaanisen yhteisön suvaitsemattomuus ja ahdasmielisyys tulevat kyllä vahvasti esille, mutta pelkästään näillä seikoilla elokuvaa ei voi nostaa keskitason yläpuolelle. Yllättävää on myös elokuvan vakavuus, sillä tunnelmaa keventävää huumoria ei ole mukana lainkaan. Ensimmäistä kertaa tähän Nathaniel Hawthornen tarinaan tutustuville Wendersin The Scarlet Letter toimii siinä missä muutkin versiot, mutta niille, jotka ovat tutustuneet aiempiin filmatisointeihin, tämä on suhteellisen turha näkemys.

Ulkoasultaan The Scarlet Letter on komeaa katsottavaa. Kuvaus on erittäin hienoa ja monet kohtaukset maalauksellisesti luotuja. Valittamista ei ole sen enempää lavastuksessa kuin puvustuksessakaan, molemmat ovat erittäin uskottavasti esittämänsä aikakauden näköisiä. Musiikki on komeaa ja maalailevaa, mutta pidemmän päälle hieman väritöntä. Yllättävää on kuitenkin varsinaisen draaman puute: henkilöiden välillä ei ole jännitteitä lainkaan eikä näin ollen loppuhuipentumakaan aiheuta tunteenpurkauksia puoleen jos toiseenkaan.
Mikäli Wim Wendersin kaltainen tekijämies ohjaisi tänä päivänä tällaisen elokuvan, voisi sitä pitää ehdottomasti pettymyksenä. Mutta koska kyseessä on ollut aloitteleva ohjaaja, on elokuvan virheet helpompi antaa anteeksi. Mikään huono teos The Scarlet Letter ei kuitenkaan ole, mutta ei keskitasoa parempikaan.

DVD: Sandrew Metronomen julkaisemaan The Wim Wenders Collectioniin kuuluva The Scarlet Letter on kuvanlaadun suhteen keskitasoa. Anamorfisessa kuvassa on kohinaa, joka erottuu varsinkin vaaleita taustoja vasten selvästi. Myös värit näyttävät paikka paikoin haalistuneilta – kyseessä tuskin on Wendersin käyttämä tehokeino, sillä nämä kohtaukset ovat satunnaisia. Kuvasuhde on dvd:llä 1.78, kun alkuperäinen on 1.66:1, eli rajausta on tapahtunut elokuvan ylä- ja alalaidassa.

Ääniraitoja on mukana kolme (DD 2.0, DD 5.1, dts). Äänet keskittyvät pääosin etukanaviin, eikä tilantuntua juuri synny, ei edes dts:llä. Dialogi kuuluu kuitenkin selkeästi ja kohinat on saatu karsittua minimiin. Tekstitykset suomeksi, ruotsiksi, tanskaksi ja norjaksi. Lisämateriaalia ei levyllä ole lainkaan.

Teksti: © 2009 Kari Glödstaf