Sauna

Ohjaus AJ Annila
Näyttelijät Ville Virtanen, Tommi Eronen, Viktor Klimenko, Kari Ketonen, Rain Tolk
Maa Suomi / Tsekki
Pituus 85 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 Bronson Club, YLE ja Sandrew Metronome

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 5
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Iso viha on juuri päättynyt, eletään siis vuotta 1595. Ruotsin ja Venäjän yhteinen ryhmä merkitsee uutta rajaa. Retkikunnan suomalaiset jäsenet Eerik ja Knut Spore ovat 25 vuotisen sodan aikana törmänneet julmuuksiin ja myös niihin itse syyllistyneet. Silti eräs viimeaikaisista tapahtumista jää vaivaamaan Knutia kovasti: hän kun ajattelemattomasti telkesi venäläismielisen perheen tyttären maakellariin.

Siitä lähtien on Knutin mielenterveys järkkynyt. Valkoisiin pukeutuneen tytön haamu häntä vainoaa pitkin suonlaitamia. Teko ei jätä rauhaan ja tilanne kärjistyy rajakomission saavuttua ei-kenenkään maalla sijaitsevaan kylään. Asukkaat vaikuttavat pelokkailta eikä pitäjään ole syntynyt uusia lapsia vuosiin. Olisiko syy keskellä kylää nököttävässä betonimöhkäleessä, saunassa. Siellä synnit pestään pois ja toisin kuin olettaisi, näillä lauteilla ei ole kenelläkään kivaa. Kaikkein vähiten katsojalla.

Tiivistän Saunan heti alkuunsa: Idea, täysi kymppi. Toteutus, jää luokalle. Tämä silläkin uhalla, että saan nyt kaikkien (suomikauhun ystävien) vihat niskaani. Täytyy ihan rehdisti sanoa, että Sauna on tämän vuoden isoin pettymys. Visuaalisesti näyttävä kertomus vuosisatojen takaa on ilmeisesti liian monimutkainen perussuomalaisen miehen makuun, että en tiedä pitäisikö hävetä itse vai kannattaisiko tekijöiden mennä nurkkaan seisomaan.

En myöskään tiedä luetaanko Elokuvasäätiössä käsikirjoitukset läpi vai myönnetäänkö tuontantotukea puhtaasti aikaisempien meriittien perusteella, mutta jos näistä kahdesta pitäisi valita, niin päätyisin jälkimmäiseen. Saunan taustaltahan nimittäin löytyy väkivahvaa osaamista: ohjaajana lupaava Antti-Jussi Annila (Jadesoturi), tekstinikkarina kokenut Iiro Küttner (Tuhlaajapoika) ja näyttelijäkaartissa Ville Virtanen (Nousukausi), Tommi Eronen (Bad Luck Love) ja yllätysvetona venäläisenä upseerina nähtävä Viktor Klimenko. Näillä nimilistoilla varmaan minäkin panttaisin taloni ja lahjoittaisin kauhuprojektiin avokätisesti, mutta lopputuloksen nähneenä kävisin reklamoimassa rahani takaisin.

Saunan vahvuuksiin kuuluu eittämättä lavastus, puvustus ja kuvaus. Yksityiskohtia on näillä sektoreilla mietitty ja jälki on hienoa. Vaan suomalaiset perussynnit, joita tekijät huuhtovat vielä pitkään omissa saunailloissaan, ovat jälleen läsnä: heikko henkilöohjaus ja karmaiseva dialogi. Pääosanesittäjien vedot vielä pesaisee suonsilmäkkeessä, mutta ohjaukseen ja käsikseen ei auta painepesurikaan. 1500 luvun lopussa keskellä korpea puhutaan mä/sä slangia ja seuraavassa lauseessa vaihdetaan kirjakielelle.

Tarinankerronnassa on vain yksi vaihde: hyppyytys. Välillä on oikeasti hankala hahmottaa kuka tekee, milloin ja mitä. Loogisuudessa tökkii myös pahemman kerran. Pahuuden pesäkekin, valkoinen betonisauna, lienee tipahtanut suolle suoraan avaruudesta. Edustan mielestäni tyypillistä leffakatsojaa, kolmekymppistä, lähes kaikki juonikiemurat nähnyttä miesjunttia, mutta en päässyt missään vaiheessa tämän juonikärryn kyytiin. Sen kyllä ymmärsin jo trailerista, että kylässä tapahtuu karmaisevia ja että saunassa synnit ja viikon kurat pestään, mutta loppu meni yli hilseen. Päätöskohelluksesta puhumattakaan.

Kauhua elokuvassa ei muuten ole oikein nimeksikään. Pianon alavireisen nuotin tahdissa katsojaa yritetään säikytellä, ja kyllähän sitä säikkyykin kun oikein kosketinta kaksin käsin kumauttaa. Vaan älkää tulko minulta kysymään mikä olisi tälle tuotokselle oikeampi genre. Minä en nimittäin pitänyt tästä saunaillasta pätkänkään vertaa, mutta olen varma, että joidenkin mielestä tälläiset aivojumpat ovat työviikon pelastus. Takuuvarmaa nimittäin on se, että nyt katsojalle annetaan avaimet käteen tyyppinen mahdollisuus päätellä oman pääkoppansa sisällä mistä touhussa lopulta oli kyse. Sen jälkeen sitten suoraan ripille.

Teksti: © 2008 Lasse Lepola

DVD: Sandrew Metronomen tupla-DVD on kotimaista huipputasoa. Dolby Digital 5.1-ääniraita tuntuu erittäin jykevältä ja puhtaalta. Mukana on myös Dolby Surround 2.0-ääniraita. Kuvaformaattina on 2.35:1 anamorfinen laajakuva. Ykköslevyltä löytyy elokuvan lisukkeeksi kommenttiraita, jossa juttelevat ohjaaja AJ Annila ja tuottajat Jesse Fryckman ja Tero Kaukomaa.

Lisämateriaaleja on hieman niukalti ottaen huomioon, että kysymyksessä on tupla-DVD. Mukana on making of-dokumentti (15 min), muutama poistettu ja pidennetty kohtaus, pari hassua pilalle mennyttä kohtausta ja läjä trailereita ja teasereita.

DVD-teksti: © 2009 Antti Honkala