Roolimallit

Ohjaus David Wain
Näyttelijät Paul Rudd, Seann William Scott, Elizabeth Banks, Jane Lynch, Ken Jeong, Ken Marino, Kerri Kenney, Christopher Mintz Plasse, Bobb'e J Thompson, AD Miles
Maa Yhdysvallat
Pituus 97 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 Universal Pictures, Relativity Media, Stuber/Parent Internationale Filmproduktion, Stella-del-Süd, New Regency Pictures, WideAwake

Etsi CDONista

• Kuva 3
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Paul Rudd on tehnyt minuun vaikutuksen koomikkona lähinnä haastatteluissa, mutta hänen elokuvaesiiintymisensä ovat tuottaneet lievän pettymyksen, aivan kuin Rudd ei olisi aiemmin saanut kaikkea irti modernin vieraantuneen jokamiehen älykön roolistaan. Nyt on kuitenkin toisin, ja epätodennäköisen parinsa (Seann William Scott) kanssa Ruddin ulkoa hyvältä vaikuttavaan elämäänsä kyllästynyt Danny Donahue on näyttelijältä täysosuma. Dionysoslaista banaalia elämäniloa pursuavan Wheelerin (Scott) latteudet tarjoavat käsikirjoituksessa hyvän pohjan Ruddin tavaramerkilliselle vähäeleiselle sarkasmille. Ei niin, etteikö ohjaaja-käsikirjoittaja David Wainin teksti olisi loputtomiin asti täynnä kirosanoja, jotka rehellisesti sanottuna muodostavat suuren osan elokuvan huumorista.

Danny ja Wheeler ovat kouluihin Minotaurus-energiajuomaa huumevalistuksen varjolla myyvä parivaljakko, joka Dannyn erityisen huonon päivän päätteeksi päätyy ajamaan minotaurusmobiilinsa paikallisen oppilaitoksen hevospronssipatsaan ylitse paikallisviranomaisten vastusteluista huolimatta ja johtuen. Myös tyttöystävä (Elisabeth Banks) jättää, vedoten Dannyn menetettyyn elämäniloon ja pessimismiin. Oikeus langettaa myyntikaksikolle 150 tuntia yhdyskuntapalvelua lasten päivähoito- ja apukasvatuslaitoksessa. Kahta kummilasta esittävät Christopher Mintz-Plasse ja Bobb’e J. Thompson tekevät kumpikin hyvää työtä hieman stereotyyppisissä, roolipelinörtin ja pikkuriiviön rooleissaan. Ette ehkä ikinä arvaa mitä elokuvan loppuun mennessä tulee tapahtumaan.

Käsikirjoituksen latteutta – miettikää vastineeksi vaikkapa Woody Allenin elokuvia, joissa epämiellyttävä itsekeskeinen neurootikko ei ainakaan opi arvostamaan elämää uudella tavalla – paikkaa kuitenkin Ruddin ja nuorten näyttelijöiden, sekä lukuisten koomisten sivuhahmojen voitolle jäävä kokonaisuus. Päivähoitokasvatuskodin ylläpitäjä, entisestä huumeen- ja prostituutiontäyteisen elämänsä yksityiskohdista pakonomaisesti lörpöttävä Jane Lynchin Gayle Sweeney on hilpeä epämiellyttävien hiljaisten taukojen lähteenä. Komedialle on tragediaa hyväksyttävämpää käyttää sivuhenkilöitä puhtaasti anekdootteina ja Roolimallit on tässä suhteessa vienyt tekniikkaa melko äärilleen. Muutaman vuorosanan hahmoja on ehkä vieläkin liikaa (levyn lisämateriaaleista käy ilmi että karsintaa on jo harjoitettu), tyttöystäväjuonen puolestaan jäädessä Elisabeth Banksin vähäisen ruutuajan myötä etäiseksi ja mielenkiinnottomaksi. Ei kaiketi ole tarkoituksellista, että loppuratkaisu tuntuu ikävän kaavamaiselta.

Komedian arvo on sen huumorin terävyydessä, ajankohtaisuudessa, syvyydessä ja ennen kaikkea naurattavuudessa. Roolimallit on Apatow-sukupolven tuote, vaikkei hän tässä projektissa olekaan mukana: karkeuksilla leikittelevä komedia valuu toisinaan härskin toiselle puolelle vaikkapa pedofiliavitseillään, – ja sinnehän tämän tyyppisen komedian on mentäväkin – mutta ilman Ruddin tuomaa komedista ja inhimillistä syvyyttä sen pohjimmainen kiltteys vesittäisi lopulta koko elokuvan. Sama ongelma tuntuu toistuvan myös elokuvan rakenteessa: vauhdikkaasti sanaileva ja Dannyn kyynisyydenpurkausten rytmittämä alku soljuu lupauksia herättävästi, mutta loppua kohden “pakollisten liikesarjojen” osuus kasvaa syöden uuvuttavasti tehoja huumorista, joka lipuu vääjäämättä myötätuntoisten hymyjen tasolle.

DVD: Kuvanlaatu 1.85:1-laajakuvassa on alle keskiverron: paikoin pehmeä, kaksiintuva ja kohiseva. Dolby Digital 5.1 on keskilaatua, tilavaikutelmaa käytetty harkiten, mutta suurempia virheitä ei ole. Lisämateriaalia Universal Pictures Finlandin levyllä on runsaahkosti, paljon (hyvästä syystä) poistettuja kohtauksia, David Wainin toisinaan huvittava neuroottisuudella leikittelevä kommenttiraita, tässäkin tapauksessa hauskoja pieleen menneitä ottoja ja mukiinmeneviä prosessikuvauksia.

Teksti: © 2009 Aleksi Salonen