Joonas Neuvonen on päässyt Reindeerspotting -elokuvallaan poikkeuksellisen lähelle huumeidenkäyttäjien arkea – Rovaniemellä 2000-luvun alkupuolella eläessään mies liikkui itse piireissä vakijäsenenä. Jossain vaiheessa syntyi ajatus nistielämän kuvaamisesta ja mediaksi valikoitui videokamera. Ajatus elokuvasta syntyi vasta myöhemmin.

Tuhansien tuntien materiaalista Neuvonen on tiivistänyt puolitoistatuntisen dokumentin, joka on samalla vinoutunut road trip -seikkailu. Pääosassa on Jani, kaksi sormea velkojille menettänyt parikymppinen nuori, jonka arki rytmittyy Subutexin mukaan. Vieroituslääkkeeksi huumeriippuvaisille tarkoitettu aine on 2000-luvun alun Rovaniemellä kovassa huudossa, ja Jani monien kavereidensa ohella sen orja.

Reindeerspotting seuraa Janin huumehouruista elämää, jossa jokainen liike tuntuu määrittyvän sen mukaan, mistä saada seuraava huumefiksi. Kun ainetta on tarjolla, rahoitetaan elämäntapa varastamalla autoja tai kauppojen kassoja. Kun markkinat ovat tyrehtyneet, tilkitään päihdevajetta alkoholilla ja pameilla.

Puolivälin kieppeillä elokuva tekee täyskäännöksen, kun vankeustuomiota odottava Jani saa jostain käsiinsä suuren summan rahaa ja päättää toteuttaa ikuisen haaveensa. Ohjaaja Joonas Neuvosen kanssa mies lähtee matkalle halki Euroopan päätyen lopulta Välimerelle asti. Pako Rovaniemen kalseasta arjesta humalluttaa Janin, joka nauttii täysin rinnoin uusien ja erilaisten päihteiden helposta saatavuudesta ja aivan uudesta vapauden tunteesta. Reppu selässä, kokaiinin, subun ja marihuanan siivin mies matkaa kaupungista toiseen. Menneisyys seuraa kuitenkin perässä ja ottaa lopulta Janin kiinni. Pakomatka päättyy ja vankila odottaa.

Elokuvan julkaisua on siivittänyt polemiikki sen ikärajasta (K-18), joka on poikkeuksellisen korkea – varsinkin dokumentille. Keskustelu on rakentunut sen oletuksen varaan, että katsoja omaksuu suoraan valkokankaalla näkemänsä. Reindeerspotting esittää huumeidenkäytön rehellisesti ja värittelemättä – Neuvonen ei totisesti moralisoi, mutta ei myöskään glorifioi. Janin pirteää trippailua varjostaa aina karu todellisuus, joka yleensä konkretisoituu seuraavan päivän vieroitusoireisiin. Tai vaikkapa velkojien tappouhkauksiin.

Kuvakerronnaltaan Reindeerspotting on kömpelö: kuva on suttuista käsivaraa, ääniraita täynnä ulkopuolista hälyä. Editoija Sadri Cetincayan avustuksella Neuvonen on onnistunut kääntämään puutteet vahvuuksiksi, eikä jälkituotannossa esimerkiksi ylimääräisiä ääniä ole yritetty liikaa siistiä. Autenttisuus on määräävä tekijä. Vain kömpelöt välitekstit olisi voinut vaihtaa toimivampaan ratkaisuun.

Reindeerspotting on karu ja kuvia kaunistelematon dokumentti siitä, millaisessa todellisuudessa päihderiippuvaiset elävät. Kameralle on tallentunut tapahtumia jotka ovat kuin toisesta maailmasta. Janiin kiteytyy se, kuinka vaikea huumehelvetistä on irtautua, vaikka olisikin valmis jättämään subut, pirit ja pamit taakseen. Mukana kun tulee väkivaltaa, rikollisuutta ja alati syvenevä velkakierre.

Käsittämätöntä on, ettei aitoa huumekuvausta pääse nyt alaikäinen katsomaan, vaikka juuri hän saattaisi sen varoittavana esimerkkinä sisäistää. Reindeerspotting on kulttuuriteko, sillä se kohtaa esittämänsä maailman samanarvoisena ja tarkastelee sitä vailla turhia ennakkoluuloja tai moraalisia päämääriä. Ohjaaja on osa sitä samaa jengiä, joka piripäissään putoilee parvekkeilta ja rällää anastetuilla autoilla ympäri Rovaniemen keskustaa.

DVD: Arvio levittäjän toimituksen saapuessa.

Teksti: © 2010 Anton Vanha-Majamaa