Red Riding 1974: Tappajan jäljillä

Ohjaus Julian Jarrold
Näyttelijät Andrew Garfield, Sean Bean, Robert Sheehan, Anthony Flanagan, Jennifer Hennessy, Michelle Dockery, Rebecca Hall
Maa Iso-Britannia
Pituus 102 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2009 Channel Four Film, Lipsync Productions, Revolution Films, Screen Yorkshire ja Future Film.

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p00-5">00</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Filmin Red Riding 1974: Tappajan jäljillä (2009) rakenne on vainoharhaisen trillerin, missä korruptio läpäisee kaikki yhteiskunnalliset tasot. Ulkopuolelle näkyvissä on vain hämäävä huippu. Tarkemmin tutkimalla se paljastuu jäävuoreksi, jota on mahdotonta selättää.

Tässä huippu muodostuu seksuaalirikollisen uhreiksi joutuneista pikkutytöistä. He katoavat ja heidät löydetään, jos löydetään, raiskattuina ja kuristettuina. Yhdelle on ommeltu selkään joutsenen siivet. Tapauksia alkaa tutkia nuori rikostoimittaja Eddie Dunford (Andrew Garfield), joka on palannut etelästä kotikaupunkiinsa Yorkshireen. Hän epäilee sarjamurhaajaa.

Vuoteen 1974 sijoittuvan elokuvan kerrotaan perustuvan tositapahtumiin. Tätä on tarinan kovaksikeitetyn luonteen vuoksi vaikea niellä. Sinällään hyvin toimivan ajankuvan kitsas esittely lienee seurausta keskivertoa pienemmästä budjetista. Usein ollaan ruskeissa, utuisissa sisätiloissa; ulkona olisi kaikkialla moderneja merkkejä, jotka rikkovat kuvitelman menneestä.

Toimittajan on vaikea selvittää rikosvyyhti. Yhteistyö poliisin, hedelmällisimmän yhteistyökumppanin, kanssa ei luonnistu. Poliisit vihaavat nuuskijoita aivan kuten omaiset, joiden trauma laittaa lehden etusivun uusiksi. Vihamielisyyttä korostetaan jo itseään toistaen Dunfordin eksyessä varoituksista piittaamatta reviirinsä ulkopuolelle. Sormet murskataan kahdesti, mutta mies ei peräänny.

Dunford sytyttää tupakan viiden minuutin välein, kuin myös seksin jälkeen, joka on tautologista kuin väkivallan uhan konkretisointi. Dunfordin suhde Paulaan (Rebecca Hall), äitiin, jonka tytär on kadonnut, on oikeutettu sen monipuolistaessa juonta. Pian suhde painaa raskaasti vaakakupissa ja määrittää Dunfordin toiminnan.

Osoittelevaisuus vaivaa pakkomielteen kuvausta. Kuten jokaisessa murhamysteerissä, tässäkin Dunfordin seinällä on repaleinen kartta, johon on piirretty ja kiinnitetty johtolankoja, valokuvia ja lehtileikkeitä. Hän käyttäytyy kuin rikostapausta kokopäivätoimisesti ratkova etsivä, mutta vailla laillisia valtuuksia. Ilmeinen vertailukohde on David Fincherin aliarvioitu Zodiac (2007), missä sanomalehden pilapiirtäjä yrittää kuumeisesti selvittää viranomaisia pilkkaavan sarjamurhaajan henkilöllisyyden.

Lisäksi Tappajan jäljillä muistuttaa James Ellroyn tuotantoa. Tapa, jolla kadonnut tyttö kummittelee Dunfordin ajatuksissa, on kuin Mustasta Dahliasta. Läsnä on Ellroylle ominainen tiheä ilmapiiri, missä kaikki johtaa huipulle saakka. Tätä korostaa poliisivoimien korruptio, mikä on Ellroyn dekkarien kantava teema. Läpimädät instituutiot rapauttavat lopulta idealistinkin kuten käy usealle Ellroyn sankarille.

Bisnesmies John Dawson (Sean Bean), joka luettelee Britannian madonluvuiksi etniset vähemmistöt ja talouden alakulon sekä kertoo äänestävänsä Labouria, koska puolue on helpommin lahjottavissa, on kuin jokin unelmatehtaan pohatta Ellroyn Los Angelesista: turmeltunut peto, joka kerää pääomaa millä keinoin tahansa.

Tappajan jäljillä on trilogian aloitusosa, ja jää siksi kesken. Loppuvartin aikana esitetään enemmän kysymyksiä kuin annetaan vastauksia. Käteen jää ammattitaidolla tehty tumma trilleri, jossa näkyy muiden brittiläisten tuotantojen kosketus: Fritz ratkaisee, Edge of Darkness.

DVD: Elokuvan on julkaissut suomessa Future Film. Kuvan (16:9 anamorfinen, 1.85:1) utuisuutta ja sameutta käytetään tehokeinona, joskin välillä hävitään tarkkuudessa. Ääniraitana on asianmukaisesti 5.1 englanti. Ei sisällä lisämateriaalia.

Teksti: © 2010 Jaakko Kuitunen