Ovelan kauhuhitin jatko-osa luottaa samaan jippoon, nyt kummitustaloon astuu sotilaita ja nuorisoa.
Muutaman vuoden takainen [Rec] oli pirullisen tehokas kauhuhitti, vaikka keskeinen väline olikin lainattu Blair Witch Projectin kaltaisista first person -filmeistä. Oli kerrostalo, joka eristettiin muusta maailmasta siellä riehuneen viruksen takia. Oli ihmisiin tarttuva raivotauti, pimeitä käytäviä ja pitkä portaikko. Ja oli heiluva kamera, joka toimi omana hahmonaan.
Ohjaajille (Jaume Balagueró ja Paco Plaza) sateli varmasti ensimmäisen [Rec]:n jälkeen tarjouksia maailmalta, mutta tekijät päättivät kunnianhimoisesti jatkaa tutun tarinan parissa. Tähtäimessä oli kvadrilogia(!), jonka toinen osa, [Rec] 2, sai ensi-iltansa Venetsian elokuvajuhlilla jo vuosi sitten. Meillä saadaan tyytyä DVD-julkaisuun, ja hyvä niin.
Filmi jatkaa suoraan siitä, mihin ensimmäinen osa jäi. Kuva tulee nyt saastunutta rakennusta lähestyvien sotilaiden kypäräkameroista. Mukana on myös salaperäinen tohtori Owen (Jonathan Mellor), jonka rooli kokonaisuudessa valkenee illan mittaan.
Kypäräkameran käyttö on vielä ihan näppärä tapa jatkaa valitulla tyylillä. Kun elokuvan puolivälissä fokus siirtyy taloon luikahtaviin teineihin, menee kikkailu kuitenkin yli. Viimeistään nyt kerrontametodin keinotekoisuus iskee päin kasvoja. Tietenkin nuorisolla on oma kameransa mukana, ja tietenkin se pysyy aina päällä.
Lähin vertailukohde [Rec] 2:lle on videopeli. Sellainen, jossa liikutaan taskulampun varassa pitkiä pimeitä käytäviä, ja jokaisen kulman takaa hyökkää näkökenttää kohti uusi hirviö. Radiossa kuuluu tiimikavereiden huuto, välillä kuva jakautuu ja seurataan toisen hahmon vaiheita.
Balaguerón, Plazan ja Manu Díezin käsikirjoitus astuu loppupuolella uusille urille, kun ensimmäisestä osasta tuttu hahmo astuu mukaan kuvioihin. Samalla raotetaan taloa härnäävän viruksen mysteeriä: taustalta paljastuu totuus, joka on lähellä kaataa koko keiton farssiksi. Viitteitä jaellaan Manaajan kaltaisiin genreklassikoihin.
[Rec] 2 tekee muodollisesti paljon oikein, mutta sama kaava ei enää toimi. Toisella kertaa kameran kanssa ryntäily on enää pintapuolinen säikkytrippi, kiskoilla kulkeva puolitoistatuntinen zombeja, verta ja väkivaltaa. Kokemus tuntuu keinotekoiselta, kamerakin liikkuu entistä elokuvamaisemmin.
Immersio särkyy, ja miljöö tuntuu kummitustalolta — lavastetulta, käsikirjoitetulta ja ennalta-arvattavalta. Kolmososaa ajatellen saaga on heikoissa kantimissa, mutta suunnitelmat ovat ainakin toistaiseksi pystyssä: toinen ohjaajista tehtailee sarjalle esiosan ([Rec] Genesis), toinen finaalinäytöksen ([Rec] Apocalypse). Tulevaisuus näyttää, kuinka tyhjiin idean voikaan puristaa.
Teksti: © 2010 Anton Vanha-Majamaa
Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Ihmiskuntaa moukaroiva komeetta kiteyttää tuhobuumin muodonpalautuksessa koronavuoden kriisikäytöksen.
Lue lisää »Epäortodoksinen eroko? Netflixin menora-menestyjä tutustuttaa vanhakantaiseen juutalaisuuteen, jonka vivahteissa viihtyisi pidempäänkin…
Lue lisää »Hullu ja masentunut Hollywood synnytti Citizen Kanen, jonka myyttinen auteur saa Fincheriltä isällisen avokämmenen.
Lue lisää »Kotoilun lämmin ja pehmeä kaima The Blitzin ajoilta maalaa miedon lesbosuhteen.
Lue lisää »Peter Panin päivitys kaivaa keijupölyn alta keskiöön tarinamallin eksistentiaaliset väristykset aikuistumisesta.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA