[Rec]

Ohjaus Jaume Balagueró, Paco Plaza
Näyttelijät Manuela Velasco, Jorge Serrano, David Vert, Pablo Rosso
Maa Espanja
Pituus 85 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2007 Filmax ja Future Film.

Etsi CDONista

• Kuva 3
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p4-5">4</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Espanjalainen kauhuelokuva. Kuulostaa paljon pahemmalta kuin loppujen lopuksi onkaan. Meille tavallisille suomalaisille tekijäporukan nimien luetteleminen on ajanhukkaa, sillä ainakaan itselleni, Espanjatuotantoa tähän asti karttaneelle, ne eivät sano tuon taivaallista. Joskus vain on rautaisaa ottaa kunnon riski ja valita täysin valtavirrasta poikkeava elokuva. Rec:iin päätyneet ovat taatusti tyytyväisiä. Kyseessä on ainakin moninkertaisesti palkittu kauhujännäri (mm. Sitges festareiden ”Yleisön valinta”).

Barcelonalaisen paikallis-tv:n kuvausryhmä on kaupungin paloasemalla purkittamassa materiaalia ohjelmaan nimeltä ”Nukkuessasi”. Tiimi koostuu toimittaja Angelasta (Manuela Velasco) ja hänen kuvaajastaan. Tylsän illan pelastaa hälytystehtävä, johon lähetetään kahden palomiehen pienyksikkö. Angela ja Pablo pääsevät keikalle mukaan. Kohde on kerrostalo, jonka asukkaat ovat hälyyttäneet virkavallan hätiin asunnossaan metelöivän vanhan naisen vuoksi. Myös poliisi on rientänyt paikalle ja muut asukkaat ovat kokoontuneet ala-aulaan. Illan tapahtumat kerrataan ja häirikköä lähdetään etsimään. Kerrostalossa ei kuitenkaan kaikki ole kohdallaan, sen pelastuspartio ja tv-ryhmä saavat pian kokea. Tämän enempää ei ole syytä juonta paljastaa.

The Blair Witch Project (1999) innoitti elokuvantekijät uskottelemaan, että katsoja on päässyt käsiksi aitoon, käsittelemättömään kuvamateriaaliin. Muutamien vuosien hiljaiselon jälkeen muoti-ilmiö on jälleen nostanut päätään. Taas on kuuminta hottia ikuistaa tapahtumat yhdellä ainoalla käsivarakameralla. Näin myös Recissä, jossa illan ja yön kulku katsotaan Angelan kameramiehen linssin läpi. Autenttisuutta korostetaan erilaisilla tärähtelyillä, toimittajan satunnaisilla kuiskutteluilla kuvaajalleen ja mikrofonin häiriöäänillä. Paikoin homma pelittää, mutta onhan se niin, että jos oikeasti olet kuolemanvaarassa, niin viimeisenä mielessä pyörii tapahtumien väkinäinen tallentaminen. Mieluumin sitä vaikka heittää kamerallaan örkkiä joka käy liian tuttavalliseksi. Recin tekijät ovat tämän älynneet, mutta vasta loppumetreillä, jolloin kameraa hyödynnetään hienosti muuhunkin kuin kuvaamiseen.

[Rec] yrittää keksiä uusia säikäyttelymuotoja, mutta toteutuksessa on silti paljon kliseitä. Missä elokuva-aapisessa muka sanotaan, että mörkö saa iskeä vasta kun kamera käännetään kohti? Kliseiden lisäksi lopputuloksessa haiskahtaa lievä hätäilyn meininki. Maltillisemmalla ideoinnilla olisi ylletty ties vaikka mihin ulottuvuuksiin. Elokuvan äänimaailma ansaitsee myös maininnan, sen verran korvia vihlova kokemus on tarjolla. Välillä on jo pakko tunkea sormet korviinsa kun jokaisesta kaiuttimesta vinkuu niin että järki lähtee. Siinähän sitten vain toivot, ettei kameramies kolhi työkaluaan aivan jatkuvalla syötöllä. Vähempikin desibelitaso olisi toki riittänyt.

Kauhuelokuvien ainut hyvä mittari on tietysti pelko itse. Ja kyllähän Rec pelotti, sitä ei käy kieltäminen. Loppumetreillä piti jo puristaa käsinojista tavallista lujemmin. Pelkokerrointa olisi varmasti ollut monin verroin enemmän jos ei jatkuvasti olisi pitänyt sadatella raivostuttavan hölmöjen asukkaiden puolesta. Osa oikein ansaitsi joutua surman suuhun. Silti olen tyytyväinen, että Rec kauhuttelun katsoin. Kaiken ei tarvitse olla hollywoodilaista tusinatavaraa. Kyllä meillä Euroopassakin osataan. Tämän sanottuani onkin ironista todeta, että Recistä on jo tekeillä jenkkiversio työnimellä Quarantine. Odotellaan siis minkälaisen inflaation tämäkin mainio säikäyttelypätkä kärsii jenkkien käsittelyssä. Ikärajaa varmasti lasketaan kun kaikki “hyvä” karsitaan pullamössö sukupolvelle sopivaksi (tämä alkuperäinen on onneksi takuuvarmaa K-18 materiaalia). Tukekaa siis eurooppalaista elokuvantekoa, ja katsastakaa Rec, mikäli kauhuelokuva mieltä lämmittää.

Dvd: Kuvasuhde dvd:llä on 1.78:1. Koska elokuva on kuvattu niin sanotusti yhdellä kameralla ensimmäisen persoonan vinkkelistä ja vieläpä televisiotyyliin, ei kuvanlaatu nouse ratkaisevaan osaan. Samoilla sanoilla voi luonnehtia äänimaailmaa. Alkuperäisistä suunnitelmista käyttää mono-ääntä onneksi luovuttiin ja ääniraidoiksi saatiin DD 5.1. ja jykevä DTS. Luvassa on runsaasti korvia särkeviä äänitehosteita, aivan kuten valkokangasversiossakin.

Bonusmateriaaleja myyntiversiossa on yhden lisälevyn verran. Homma aukeaa kahdella pitkällä dokkarilla: Making of kertaa yli puolen tunnin ajan leffan kuvauksia. Ohjaajat Jaume Balagueró ja Paco Plaza kertoilevat ylpeällä rintaäänellä valmistuksen vaiheista. Katsojasta saattaa tuntua, että ohjaajat olivat täysin kuutamolla elokuvaa purkittaessaan, mutta niin vain tilkkutäkistä syntyi ihan laadukas kauhuleffa. Dokkarissa on paljon toistoa ja se on aavistuksen ylimitoitettu, vaikkei missään nimessä tylsä olekaan. Behind the scenes puolestaan seuraa vartin verran kulissien takaista elämää. Tämän osion olisi voinut puristaa ensimmäisen making of dokumentin kanssa yksiin. Välillä eroa ei oikeastaan edes huomaa.

Deleted scenes eli poistetut kohtaukset olisivat varmastikin syventäneet taustatarinaa, mutta jälkeenpäin ymmärtää hyvin, miksi ne ovat editointivaiheessa karsittu. Confidences by Manuela Velasco on jokusen minuutin kestävä päänäyttelijän haastattelu tai pikemminkin yksinpuhelu. Manuela kertoo omaan pirteään tyyliinsä miten homma sujui.

Extralevyllä on myös kaikkiaan kolme pitkää haastattelua. Ensimmäisessä äänisuunnittelija Oriol Tarrago kertoo haasteellisesta ja huumaavasta äänimaailmasta, joka elokuvaan hienosti rakennettiin. Toisessa haastattelussa pääkuvaaja Pablo Rosso kertoo vielä hienommin toteutetusta kuvaustekniikasta. Rosso on kaiken muun hyvän lisäksi se kaveri, joka “esitti” tv-kuvaajaa elokuvassa. Kameramieshän oli ainoa henkilö, jonka kasvoja ei näytetty. Kolmas ja viimeinen haastattelu on sitten herrasta nimeltä Xavi Mas joka toimi niinikään ääniteknikkona. Etenkin tämä kolmas haastattelu on jo vähän vanhan toistoa.

Bonukset jatkuvat n. 15 minuutin mittaisella The Casting osuudella, jossa ei yllättäen kerrotakaan päänäyttelijöistä, vaan sivuosan esittäjien koekuvauksista. Ihan mallikkaita suorituksia, mutta vartin mittaisena idea menettää hohtonsa. Firemen headquarters on jo astetta mielenkiintoisempi katsaus elokuvan lähtöpaikkaan eli paloasemaan. 20 minuuttinen featurette lupaa ennennäkemätöntä materiaalia, mutta kyllä sitä leffassakin nähtyä kuvaa on ihan kiitettävästi. Samaan kastiin voi lukea lyhyen The neighbours talk featuretin. Elokuvassa nähtyyn verrattuna tämä bonus ei tarjoa mitään uutta. Viimeisenä nähtävä The secret archives on bonusten mielenkiintoisin. Siinä kuunnellaan yksi uusi yläkerrasta löytynyt nauhoitus, joka valaisee tapahtumia hyvin. Mainitaan toki vielä, että ykköslevyltä löytyy kaupan päälle muutama Future Filmin tarjontaa esittelevä traileri.

Aivan samaan katsomisnautintoon ei television välityksellä ylletä kuin mitä valkokankaalla, mutta lähes tulkoon kuitenkin. Jos aikoinaan elokuvissa istuessasi pidit RECistä, tai ylipäätään olet yllätyksellisen kauhun ystävä, niin tämä kahden dvd:n julkaisu on syytä poimia ostoskoriin, ihan vain jo vankan oheismateriaalin vuoksi. Kommenttiraita extroista puuttuu, mutta pitkät dokumentit ajavat saman asian. Harmi vain, ettei bonuksia ole tekstitetty suomeksi, mutta onneksi sentään lontooksi.

Dvd teksti © 2008 Lasse Lepola