Joel Schumacherin ohjaama, mustalla huumorilla höystetty yhteiskuntakriittinen elokuva. Pääosassa nähdään loistava Michael Douglas.
Helteinen kesäpäivä Los Angelesissa. Entinen valtion ohjustehtaan työntekijä, William “D-FENS” Foster menettää malttinsa liikenneruuhkassa ja päättää kävellä kotiin. Tästä alkaa kujanjuoksu, joka on kaukana leppoisasta sunnuntaikävelystä.
Joel Schumacherin (Batman Forever) aikoinaan Cannesin elokuvajuhlilla Kultaiseen Palmuun ehdolla ollut Rankka päivä on läpileikkaus amerikkalaisesta yhteiskunnasta ja sen ihmisistä. Elokuvaa on toisinaan verrattu Martin Scorsesen Taksikuski-klassikkoon, käsitteleväthän molemmat samaa asiaa – moraalin ja yhteiskunnan rappeutumista. Siinä missä Taksikuski esittää asiansa syvällisemmin ja paikoittain totisestikin, on Schumacherin teos vauhdikkaampi, huumorilla höystetty toimintaelokuva, joka vyöryttää katsojan nähtäväksi sellaisen joukon yhteiskunnallisia epäkohtia, että heikompaa melkein hirvittää.
Rankkaa päivää voidaan pitää pienimuotoisena klassikkona – kovin montaa elokuvia seuraavaa henkilöä ei liene, joka ei olisi sitä nähnyt. Kohtaukset niin lähiöjengin parissa, hampurilaisbaarissa kuin golfkentälläkin ovat kaikille tuttuja, kuten myös Michael Douglasin (Wall Street, Traffic) esittämän D-FENSin repliikitkin. Tästä huolimatta tulee mieleen, onko elokuva niin hyvä kuin annetaan olettaa?
Rankan päivän erinomaisuus riippuu aivan miltä kantilta sitä katsoo. Viihteenä se on erinomainen sadepäivien ajanviete, jonka parissa ei pääse pitkästymään. Jos taas etsii elokuvasta jotain syvällisempää, kuten Schumacherilla lienee tavoitteena ollut, ei se loppujen lopuksi nouse juuri keskitason yläpuolelle. Elokuvantekijöiden halu näyttää yhteiskunnan epäkohtia on karannut käsistä, ja aiheesta on yritetty ottaa kirjaimellisesti kaikki irti. Valitettavasti tällainen mässäily syö katsojan mielenkiintoa tämän keskittyessä odottamaan ainoastaan mitä seuraavaksi tulee. Hieman paremmalla toteutuksella Rankka päivä olisi voinut nousta suurten klassikoiden joukkoon, nyt käteen jää hieman ylipitkä toimintarymistely.
Douglas on elementissään moraalin puolestapuhuja D-FENSinä, samoin Barbara Hershey (Kristuksen viimeinen kiusaus) on erinomainen tämän entisenä vaimona. Robert Duvallin (Kummisetä) työskentely on vakuuttavaa, sääli vain, että hänen roolihahmostaan on tehty mitäänsanomaton. Varsinkin loppukohtaus on ennalta arvattava ja korni.
DVD: Warnerin julkaisu on anamorfinen, kuvasuhde on 2.35:1. Kuvan laatu ei ole paras mahdollinen, vaan varsinkin vaakasuorilla pinnoilla on ongelmia läpi elokuvan. Kuvasta löytyy myös minimaalista rakeisuutta ja paikoittain, varsinkin alkupuolella, kuva väreilee. Kuva on kuitenkin katselukelpoinen televisiossa, tykin omistajien kannattaa jälleen kerran olla varuillaan.
Ääniraitoja elokuvassa on kolme (englanti, saksa, espanja) ja kaikki on miksattu 2.0 stereomuotoon. Pääasiassa dialogista koostuva raita on perustavaraa. Tekstityksiä on 21, joista kaksi heikkokuuloisille. Ekstroja julkaisusta ei löydy, ei edes traileria.
teksti: © 2004 Kari Glödstaf
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA