Keskinkertaisen mustasävytteisen komedian pääosassa nähdään Meg Ryan ja Timonthy Hutton.
Cheryl Hinesin ohjaama mustasävytteinen komedia kertoo tylsän avioparin suhteen käännekohdasta. Siinä herkutellaan ajatuksella “kuinka pitkälle olisit valmis menemään yrittäessäsi pelastaa avioliittosi”. Myös nelikymppisen eronneen naisen asema saadaan näyttämään jotakuinkin toivottomalta.
Tarina alkaa loppuunkulutetun kliseisesti. Ian on päättänyt jättää Louise-vaimonsa nuoremman naisen takia. Tästä eteenpäin tarina etenee totutusta poiketen. Vaimo ei halua päästää irti vaan päättää ottaa miehensä panttivangiksi tarkoituksenaan vakuuttaa, että liitto on säilyttämisen arvoinen. Kun taloon saapuu samaan aikaan vielä murtovaras, joka omasta puolestaan lukitsee pariskunnan vessaan ryöstöretkensä ajaksi, on soppa valmis.
Elokuvaan on sekoitettu hyvät mustan komedian ainekset. Siinä leikitellään yhtäältä avioliittolupauksen sitovuudella ja toisaalta nuoren rakkauden uutuuden viehätyksellä. Avioliitto-ongelmiin tarjoillaan yhdenä varteenotettavana ratkaisuvaihtoehtona Tukholman syndrooman hyödyntämistä.
Käsikirjoituksen etu on sen kerronnan tiivis muoto. Kaikki oleellinen on saatu tiivistettyä vajaaseen puoleentoista tuntiin. lokuvan tapahtumat sijoittuvat pääosin pariskunnan kesähuvilan kahteen huoneeseen. Siksi pääosaroolitus ja oivaltava dialogi ovatkin tärkeässä asemassa. Dialogi ei ole kovin kekseliästä vaan siinä sorrutaan alleviivaamaan kuvassa näytettyä. Roolivalinnat ovat sen sijaan osuneet nappiin
Meg Ryan nähdään sekopäisen vaimon roolissa. Vuonna 1989 elokuvassa Kun Harry tapasi Sallyn läpimurtoroolinsa tehnyt pitkän linjan komedienne on totuttu näkemään perinteikkäissä romanttisissa komedioissa jo parin vuosikymmenen ajan. Ryan onnistuu roolissaan mainiosti kuten myös Iania näyttelevä Timothy Hutton. Lisäksi avioliiton rikkojaa, nuorta kaunista Saraa näyttelevä, Veronica Mars-sarjan nimiroolista tuttu Kristen Bell, sopii kuin nakutettu rooliinsa.
Herkulliset tarinalliset ainekset ja hyvät näyttelijät antaisivat periaatteessa edellytykset menestykseen. Lopputulos on kuitenkin yllättävän laimea. Siitä puuttuu sielukkuus ja omaperäisyys, joka tekisi mustasta komediasta ansiokkaan. Kokonaisuus on tylsä eikä sitä pelasta edes suuri loppuhuipennus. Elokuva ei tarjoa lopulta kovinkaan paljon yllätyksiä vaan jättää lopulta kovin pikkunätin vaikutelman.
Rakas panttivankini on puutteistaan huolimatta viihdyttävä. Siinä on muutama hauskan oivaltava hetkensä. Myös hyvien näyttelijöiden, etenkin kauniin Meg Ryanin, työskentelyä on ilo seurata.
Teksti 2010: © Heta Kämäräinen
Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Ihmiskuntaa moukaroiva komeetta kiteyttää tuhobuumin muodonpalautuksessa koronavuoden kriisikäytöksen.
Lue lisää »Epäortodoksinen eroko? Netflixin menora-menestyjä tutustuttaa vanhakantaiseen juutalaisuuteen, jonka vivahteissa viihtyisi pidempäänkin…
Lue lisää »Hullu ja masentunut Hollywood synnytti Citizen Kanen, jonka myyttinen auteur saa Fincheriltä isällisen avokämmenen.
Lue lisää »Kotoilun lämmin ja pehmeä kaima The Blitzin ajoilta maalaa miedon lesbosuhteen.
Lue lisää »Peter Panin päivitys kaivaa keijupölyn alta keskiöön tarinamallin eksistentiaaliset väristykset aikuistumisesta.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA