Väkivaltaisin sovitus Marvelin supersankareista; ruumiskasa kasvaa Mount Everestin korkuiseksi.
Punisher: War Zone (2008) on kehonrunnonnasta kicksinsa saavan fetistin käsialaa. Kohde on usein pää. Tuolinjalka, sakset naamasta sisään. Pesäpallomailalla takaraivoon. Suurikaliiberisella käsiaseella puolet kasvoista lattialle. Machete otsaan pystyyn kuin veitsi voihin. Hylkimisreaktiota väkivalta ei kuitenkaan aiheuta. Ei tarvitse tuntea moraalista painetta tuomita elokuva, koska se on itsetietoisesti campia, ohjattu vierailu teurastamossa, joka liikkuu alkuperäismateriaalinsa rekisterissä: sarjakuvassa.
Frank Castle on perheensä rikollisille menettänyt sotilaskouluttaja. Nykyään hän pukeutuu luotiliiveihin ja kantaa rinnassaan kallonkuvaa kuin Teräsmies merkkiänsä. Hänen nimensä on The Punisher, suomalaisessa kaanonissa Tuomari. Hänen berettojensa suuliekit ovat suurkaupungin ainoat tehdasvalmisteiset katulamput. Hän niittää rikollisperheiden jälkikasvua kuin yrittääkseen pelastaa omansa.
Sarjakuvayhtiö Marvelin hahmogalleriasta The Punisher on eräs ristiriitaisimmista. Hän ei ole yli-ihminen, vaan Vietnamin sodan veteraani. Hän on Batman, mutta vailla miljonäärin sivuelämää. Hän elää kostolle, asuu hylätyssä metrotunnelissa ja saa työkalunsa toveriltaan Microlta.
Punisher: War Zone on jo kolmas Punisher-elokuva, mutta niistä väkivaltaisin. Se on lähimpänä sarjakuvan kukoistuskautta. Garth Ennings ja Steve Dillon riisuivat 2000-luvulla Punisherin Marvelin jäykästä muotista. Väkivalta muuttui rajuksi ja huumori mustaksi. Vastustajiksi tuli mafia superolioiden sijaan.
Elokuvassa väijytyksen seurauksena Castle/Punisher (Ray Stevenson) ampuu valtion agentin, joka on peitetehtävässä. Rytäkässä lasimurskaimeen eksyy myös ultranarsistinen mafioso Billy Russoti (Dominic West). Vitsi on siinä, että kauniista pojasta, kaunottaresta, tulee hirviö. Lasinmurska repii lihat ja rustot. Paras plastiikkakirurgi saa Billyn näyttämään risteytykseltä Frankensteinin hirviötä ja Leatherfacen ihonaamaria. Muotoaan muuttaneella hirviöllä on uusi nimi: Jigsaw. Naamataulu muistuttaa nahanpaloista koottua palapeliä. Pääfetissi toistuu.
Dominic Westin Jigsaw’n rinnalla Heath Ledgerin Jokeri on apukoulutasoa. Miestä ei kiinnosta alkeellinen metafysiikka tai etiikka, vaan tuho. Westin hervoton roolityö tukee sarjakuvamaista kerrontaa. Mielisairaalasta mukaan tarttuu yhtä kaheli veli, Loony Bin Jim (Doug Hutchison).
Teurastukseksi kertomuksessa on monia sivujuonia. Punisher on harkitsemassa eläkkeelle jäämistä, koska tuli ampuneeksi yhden hyvistä. Häntä jahtaa aliresursoitu kahden miehen poliisiyksikkö — sarjakuvamaiseen tapaan tehottomuus ilmaistaan näyttämällä, kuinka Castlea käsitteleviä kansioita on varastollinen. Niin ikään mafiaan soluttautuneen kuolleen agentin omaiset ovat vaarassa, sillä Jigsaw epäilee heitä hävinneiden rahojen piilottamisesta.
Itämafia haluaa tuoda maahan biologisia aseita. Elokuva nivoutuu kuin tiedostamattaan post-9/11-tilaan. Jigsaw sanoo olevansa patriootti, toimivansa kuin Setä Samuli värvätessään ongelmalähiöistä tappajia. Ne ovat sanat pedon suusta, jollaisena presidentti halutaan nähdä.
Finaalissa syrjäiseen motelliin kokoontuu lauma eri etnisiä jengejä, jotka haluavat Jigsaw’n tarjoamat sata tonnia Punisherin päästä. Hillittömässä, absurdisti pohjustetussa tulitaistelussa kuolee kymmeniä. Koko elokuvan ruumisröykkiö kasvaa Mount Everestin korkuiseksi.
Sisältö oikeutetaan usein potentiaalisilla viihdearvoilla. Värimaailma on väritetyillä lampuilla keltaista, punaista tai sinistä — joka paikkaan on tungettu kapeita valopesäkkeitä. Huumepäisten parkour-konnien näytöksiä, joissa talojen julkisivut muuttuvat kiipeilytelineiksi, on linkitetty tarinaan väljästi. Miksi? Koska yksi nitistetään singolla. Toiselta viholliselta Punisher taittaa niskat kuin showpainija. Sekä Jigsaw että Jim laukovat heittoja, joita ei voi pitää muina kuin tietoisesti korneina. “Tämä ei ole Transylvania”, sanoo Jigsaw venäläisille kollegoilleen, “emme puhu täällä vampyyria.” Punisher: War Zone vaatii medialukutaitoa. Sen lyttääminen roskafilmiksi on älyllistä laiskuutta — se on yhtä kaukana roskasta kuin Koivusalo Bressonista.
Teksti: © 2009 Jaakko Kuitunen
Blu-ray: Universalin Blu-Ray-julkaisu on teknisesti huippuluokkaa. Kuvaformaatti on 2.40:1 teräväpiirtolaajakuva, ja ääniraitana aivan järisyttävän tehokas TrueHD 5.1, jonka jyrinällä saisi siirrettyä tehokkaasti vaikkapa pienen talon perustuksiltaan.
Lisämateriaalia on näennäisen kattavasti: viisi dokumenttia (Kuinka Punsiher: War Zone tehtiin, Tuomarin treenaaminen elokuvaa varten, Tuomarin aseet, Tutustu Jigsawin hahmoon ja Kuinka Tuomarin tyyli luotiin), mutta kestoa näillä on yhteensä vain parisenkymmentä minuuttia. Lisäksi mukana on ohjaaja Lexi Alexanderin ja kuvaaja Steve Gainerin kommenttiraita.
Blu-ray-teksti: © 2009 Antti Honkala
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA