Pelkillä ulkoisilla ansioilla ei vielä voiteta paikkaa elokuvien ystävien sydämessä.
Saksalaisen elokuvantekijän Nikolai Muellerschoenin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva kertoo todellisiin tapahtumiin perustuvan ja visuaalisesti kauniin, mutta sisällöltään köyhän tarinan saksalaisesta lentäjä-ässästä Manfred von Richthofenista, eli Punaisesta paronista. Punaista paronia elokuvassa esittää nuori saksalaisnäyttelijä Matthias Schweighöfer.
Manfred von Richthofen oli Saksan ilmavoimien ylpeys ensimmäisen maailman sodan aikana. Vuonna 1892 syntynyt nuori mies tuli tunnetuksi rohkeudestaan ja punaisista kaksitasoistaan, joiden ohjaamosta käsin hän tiputti sodan aikana 80 viholliskonetta. Tämä tilasto teki hänestä virallisesti ensimmäisen maailmansodan menestyksekkäimmän hävittäjälentäjän. Punaisen paronin lopullinen kohtalohan on tietenkin jokaisen historiaa tuntevan tiedossa, mutta jätetään se nyt mainitsematta siltä varalta, että tätä arvostelua eksyy lukemaan joku lukion historian tunneilta lintsannut elokuvien ystävä.
Muellerschoen kertoo tarinan tiukasti Richthofenin henkilökohtaisesta näkökulmasta unohtaen sotahistorian ja korostamalla päähenkilön persoonaa ja arvomaailmaa. Tarinan draama syntyy lentäjä-ässän arvomaailmasta ja sen muuttumisesta sodan edetessä, sekä paronin ja sairaanhoitajan Käte Otersdorfin (Lena Headey) välille muodostuvasta rakkaussuhteesta. Näin Muellerschoen saa oivallisen tilaisuuden tarkastella ihmisarvoa, sotaa ja sen mielekkyyttä kahdesta eri näkökulmasta: hopealusikka suussaan syntyneen lentäjän, joka näkee sodan lähinnä pelinä, ja hieman traagisemmin sairaanhoitajan näkökulmasta, jolloin sota nähdään kauhistuttavana mielettömyytenä, jonka syypäänä ovat suurmiehet, poliitikot ja sotilaat, joita puolestaan ajaa turhamaisuus ja lapselliset käsitykset kunniasta. Oivallisia teemoja Muellerschoen on siis käsikirjoitukseensa sisällyttänyt, mutta tosiasiassa mikään näistä teemoista ei nouse kiinnostavasti esille. Koko elokuvaa vaivaa tavanomaisuus, kankeus ja sisällöttömyyttä peittelevä pintakoreus.
Yhtenä ongelmana ovat puhdittomat näyttelijäsuoritukset. Saksalainen nuori pääosanesittäjä Matthias Schweighöfer, kuten muutkin saksalaisnäyttelijät puhuvat englantia periaatteessa erittäin sujuvasti, mutta ärsyttävän ilmeettömästi. Ainoastaan Joseph Fiennesin (joka esittää liittoutuneiden lentäjää, kanadalaista Roy Brownia) käväistessä ruudulla tarinan keskeltä tuntuu pilkistävän toimivaa draamaa, mutta tämäkin toivo sammuu valitettavan nopeasti – Fiennesiä emme nimittäin montaa minuuttia ruudulla näe.
Muuten hieman harmaan draaman suurimpia ylpeyden- ja ilonaiheita ovat poikkeuksellisen huolellinen ja uskottava lavastus, Klaus Merkelin kaunis elokuvaus ja erittäin hienosti toteutetut toimintakohtaukset, jotka kestävät vertailua minkä tahansa suuren budjetin sota-elokuvan kanssa. Etenkin Ypresin ilmataistelu on suorastaan henkeäsalpaavaa katseltavaa. Visuaalisella tasolla Punainen paroni onkin vakuuttava, mutta pelkillä ulkoisilla ansioilla ei vielä voiteta paikkaa elokuvien ystävien sydämessä. Ei tälläkään kertaa.
DVD: Future Filmin DVD:llä on 2.35:1 anamorfinen laajakuva ja äänenä 5.1 DTS tai Dolby Digital. Valitettavasti mukaan ei ole löydetty minkäänlaista lisämateriaalia.
Teksti: © 2009 Antti Honkala
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA