Profeetta

Ohjaus Jacques Audiard
Näyttelijät Tahar Rahim, Niels Arestrup, Hichem Yacoubi, Adel Bencherif, Reda Kateb, Jean-Philippe Ricci, Leïla Bekhti
Maa Ranska / Italia
Pituus 158 min
Ikäraja 15 vuotta
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Hanki omaksi

• Kuva 3
• Ääni 5
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Bertolt Brechtin kuulu antisankari puukko-Mack saa Jacques Audiardin käsittelyssä juurilleen uskollisen tulkinnan, jota maustavat vankilaelokuvagenrelle tutut valtataistelut sekä Ranskaa allegorisoivat etniset konfliktit. Elokuvan moraalirelativistinen asetelma on provosoiva ja haastaa kaksinaismoralismia päähenkilönsä kautta.

Malik El Djebena (Tahar Rahim) on juuriltaan pohjoisafrikkalainen, mutta islamista välinpitämätön 19-vuotias ranskalaisnuori, joka on juuri saanut kuuden vuoden vankilatuomion. Elokuva alkaa Malikin luovuttaessa maallista omaisuuttaan: yhtä tupakaa, paria loppuunkuluneita lenkkikenkiä. Hänellä ei ole perhettä tai ystäviä, tämä tehdään selväksi vankilanjohtajan haastattelussa. Malik El Djebena on siis tyhjä kirja, johon yhteiskunta eli vankila voi piirtää merkkinsä. Tai elokuvan kotimaan lähihistoriasta, hän on kuin ne nuoret afrikkalaistaustaiset miehet, jotka polttivat autoja Pariisin lähiöissä.

Vankilan korsikalaismafian johtohahmo Cesar Luciani (Niels Arestrup) tarjoaa El Djebenalle valinnan: tapa ilmiantaja Reyeb (Hichem Yacoubi) tai me tapamme sinut. Riittävän epämiellyttävästi esitetty, vaikea ja tekijälleen vastenmielinen murha on tarinan ensimmäinen käännepiste ja päähenkilön uudelleensyntymän hetki.

Reyebin kuolemasta syntyy uusi El Djebena, viittauksia tehdään etenkin profeetta Muhammadiin, siihen elokuvan nimikin viittaa. Murhattu ilmiantaja Reyeb ilmestyy päähenkilölle neuvoantajana, kuin arkkienkeli Gabriel. Moniulotteisessa, uskonnollissävyisin välitekstein episoidussa tarinassa on myös selkeä, hyvin toimiva pintataso: mafiagenrestä tuttu nousu pohjalta huipulle. Unijaksoin ja pelkistetyn narratiivin kautta sille on haettu myytillistä sävyä.

Audiardin ote elokuvan koko 158-minuutin kestosta on vakuuttava. Kuvakerronta pysyy vankilan ankeissa interiööreissä selvästi yli puolen välin. Vaikutelma on harkitun klaustrofobinen ja kontrasti päivävapaiden musertavaan vapauteen voimakas.

Elokuvan suuri kysymys on tietysti, onko El Djebena sankari vai rikollinen, menestyvä liikemies vai sosiopaattinen murhaaja? Onko järjestelmä viritetty toisille niin, että voittaa ei voi. Eikö olisi parempi, jos ongelmat voitaisiin piillottaa kellariin, lukita ovi ja heittää avain kaivoon?

Profeetta (2009) ei anna vastauksia, se on häikäilemättömän amoraalinen. Se rakentaa samanaikaisesti etnisen vähemmistön sankaritarinaa ja kuvaa armottoman raakalaismaisesta väkivallan kulttuurista. Genren rikollisuutta glorifioivista tavoista on onneksi pidättäydytty.

Pääosan Tahar Rahim on loistavan vähäeleinen. Muutos hahmossa on hädin tuskin havaittavissa kohtauksesta toiseen, mutta matkalla poissaoleva, pelokas ja lukutaidoton nuorukainen muuttuu itsevarmaksi tappajaksi, täysipainoiseksi kansalaiseksi.

Korsikalaismafian johtajana Niels Arestrup on arvaamattomasti valmis räjähtämään julmiin väkivallantekoihin. Malik on hänelle myös jonkinlainen kurja ottopoika. Lopussa lukemaan oppinut, viattomia murhannut ja itsevaltainen Malik tekee symbolisen isänmurhan hylkäämällä Lucianin väkivaltaisen huoltajuuden. Ohjaajan sanoin, siinä luodaan Ranskan juurettomille arabinuorille uutta kulttuurista kuvastoa.

DVD: Sony Pictures Entertainmentin julkaisun 1.85:1-anamorfinen laajakuva on voimakkaan rakeinen, myös kohiseva. Ääriviivoissa huomaa myös jonkin verran varjokuvaa. 5.1 Dolby Digital -ääniraidan tilavaikutelma toimii hyvin.

Lisämateriaalina poistettuja kohtauksia (10 min), kiinnostavaa näyttelijöiden harjoituskuvaa (9 min), Tahar Rahimin koekuvausmateriaalia (5 min), elokuvan trailerit sekä Audiardin, Rahimin ja toisen käsikirjoittajan Thomas Bidegainin puhelias ja miellyttävä kommenttiraita.

Teksti: © 2010 Aleksi Salonen