Predators

Ohjaus Nimród Antal
Näyttelijät Adrien Brody, Alice Braga, Topher Grace, Laurence Fishburn, Walton Goggins, Oleg Taktarov, Danny Trejo, Mahershalalhashbaz Ali, Louis Ozawa Changchien
Maa Yhdysvallat
Pituus 109 min
Ikäraja 15 vuotta
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 5
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p1-5">1</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Nimród Antal, jonka pääsylippu tähtitehtaaseen oli Unkarissa tehty raflaava Kontroll (2003), on ohjausvastuussa Roberto Rodriguezin nimellä ratsastavassa Predator-päivityksessä. Aiemmista osista itsenäinen toimintatrilleri pitää rystyset valkoisina ja on genre-kiliseidensä sisällä tyylitajuinen kokonaisuus.

Juonentapaisessa kahdeksan soturia ja konnaa ympäri maapalloa pudotetaan taivaalta laskuvarjon turvin keskelle tuntematonta viidakkoa, predatorien metsästysmaille. Kaksi erottuu joukosta, Adrien Brodyn palkkasoturi ja Alice Bragan israelilaisotilas. Salaliittoteoriat saavat jälkimmäisen kunniallisuudesta lisää tukea Israelin ja Hollywoodin kassakaappisopimukselle.

Bragan kovan latinonaissotilaan rooliin on onneksi löydetty vihdoin joku muu kuin Michelle Rodriguez. Unelmaa valkoisen naisen epäruumiillisesta vartalosta ei sentään lähdetä kyseenalaistamaan. Alice Braga onnistuu stereotyyppisessä roolissa, koska ei liioittele uhoaan. Kaikkea mahdollista kierrättävän käsikirjoituksen tyyppihahmot ovat esittäjiensä käsissä muutenkin ilmavia, eikä Avatarista tuttuun myötähäpeään kompastella.

Myös Adrien Brodyn muutos jäyhäksi palkkatappajaksi on vakuuttava. Nousukauden schwarzeneggeriläisen kaikkivoipaisuuden sijaan habitus on kova mutta inhimillinen. Brodyn kautta elokuvan vire on realistisempi, muttei kuolemanvakava. Brodya voi hyvällä syyllä kutsua uuden polven toimintasankariksi, joka osoittaa edeltäjiensä machismon onttouden.

Viittaukset kahden alkuperäisen Predatorin ja Alien-sarjan suuntaan ovat niin huomaamattomia, ettei haudanryöstäjäistunnelmaa tarvitse pelätä. Niillä tuodaan hitunen lisätunnelmaa ja historiallisuutta.

Predatorsin vahvuus on pääosien lisäksi ohjauksellisessa tyylitajussa. Dramaatiikka ei perustu kovilla äänillä säikyttelyyn ja paatokselliseen ääniraitaan. Antalin kädenjälki näkyy etenkin kuvissa. Näyttäviä otoksia ja lavastuksia käytetään tehokeinoina, ei puuttuvan sisällön paikkaukseen. Valaistus on monin paikoin upeaa. John Debneyn säästeliäästi käytetty musiikkiraita eroaa edukseen kevyen modernistisella otteellaan.

Aliensista (1986) huomattavasti muistuttava kamppailu ylivoimaisen metsästäjän kanssa on koostettu hiljaisista hetkistä ja suvannoista, joissa hahmojen välisillä jänniteillä on keskeinen rooli. Peruskertomus ryhmästä, yksilöstä ja selvitymisestä ei tarvitse paljoa, mutta tyhjiössä se ei toimi. Ennen kuin päät alkavat vieriä, on Predatorssissa maltettu rakentaa ryhmäidentiteettejä ja pysyvyyttä hahmoille.

Aivan loppuun käsikirjoittajien (Alex Litvak, Michael Finch) maltti ei riitä. Laurence Fishburnen lyhyt vierailu kankaalla järkensä menettäneenä selviytyjänä on vielä oiva käänne, mutta pian sen jälkeen meno puuroutuu toimintahötöksi. Loppuunkin mahtuu antoisia hetkiä ja huipennus on kontekstissaan pirteä.

DVD: FS Filmin julkaisun 2.35:1 -laajakuva toimii tummemmissa valaistuksissa, mutta kohisee ja pikselöityy huomattavasti vaaleammissa. Dolby Digital 5.1 -ääniraita on toidella jykevä ja hyödyntää tilavaikutusta hyvin. Lisämateriaalina elävöitetty sarjakuva predatorien veljestaistosta.

Teksti: © 2010 Aleksi Salonen