Precious

Ohjaus Lee Daniels
Näyttelijät Gabourey Sidibe, Mo'Nique, Paula Patton, Lenny Kravitz, Mariah Carey
Maa Yhdysvallat
Pituus 109 min
Ikäraja 15 vuotta
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2009 Lee Daniels Entertainment Smokewood Entertainment Group ja Future Film

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 5
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Kuten alkuperäisnimellä on haluttu kertoa, Precious pohjautuu muun muassa sosiaalityöntekijänä ja opettajana toimineen Sapphiren romaaniin Push. Siinä kirjailija käyttää tajunnanvirtatekniikkaa todellistamaan 16-vuotiaan Claireece Precious Jonesin elämää.

Tytön elämään ovat kuuluneet isän toistuvat raiskaukset, joista on seurannut kaksi raskautta ja äidin vuosia kestänyt henkinen pahoinpitely. Precious on lukutaidoton, vetääntynyt ja ylipainoinen, musta, asuu kurjassa New Yorkin kaupunginosassa ja käy huonoa koulua. Tyttö toimii äitinsä palvelijana ja sylkykuppina. Isoäiti huoltaa down-syndroomasta kärsivää esikoista, äiti kerää lapsilisät, toinen lapsi on tulossa.

Kirjoitettuna lista näyttää liioitellummalta kuin filmatisoinnissa. Geoffrey S. Fletcherin käsikirjoitussovitus saa raskaan dramaattisen aineiston muokattua todentuntuiseksi. Kyseessä on silti synkkä ja ahdistava todellisuus, joka ei alkupuoliskollaan tarjoa katsojalle juuri helpotusta. Ahdistavuus syntyy etenkin hädin tuskin valaistun kodin sairaalloisesta painostavuudesta, kotiin linnoittautuneen sadistisen ja myrkyllisen äidin (Mo’Nique) henkisestä ja fyysisestä väkivallasta.

Tämänkaltaisen teoksen arvo on näyttää katsojalle inhimillinen todellisuus latteuksien takana. Precious on vahvasti yhteiskunnallinen elokuva, sen metodi voimakas subjektivismi. Enkä epäile, etteikö tämä olisi osuva kuvaus monenkin yhteiskunnan laidoille ajetun elämästä. Silti, Precious (Gabourey Sidibe) on hahmona kovin äärimmäinen, kärsimysten katalogi. Kärsimyksen katsomisella tuskin on suurtakaan itseisarvoa, joten on kysyttävä onko hahmo ylidramatisoitu. Mitä tämä moniongelmaisuus todistaa? Onko hahmolla jalostavaa funktiota vai onko moraaliasetelma liian itsestäänselvä?

Amatöörinäyttelijä Gabourey Sidibe on joka tapauksessa täydellinen pääosassa, täydessä psykologisessa kilpikonnapuolustuksessa. Nimihenkilöstä ei muokata kliseiden mukaisesti kärsivää pyhimystä. Mo’Nique on ehdottoman vakuuttava ihmishirviönä, pahuuden takana piilee kaaos ja kauhu, ei sarvipää. Emotionaalinen rehellisyys äidin ja tyttären kohtauksissa on elokuvan suurin vahvuus.

Toiskertalaisen ohjaaja Lee Danielsin tyyliä ei sen sijaan voi pitää kaikilta osin toimivana. Päähenkilön kauheimmista hetkistä pelastavat toiveunelmat ovat jäykkiä, eikä niissä käytetyllä televisioestetiikalla saavuteta vapautusta. Kyllä lukutaidoton 16-vuotiaskin osaa unelmoida kauniimmin. Kehonkuvan ongelmien visualisointi jää sekin epätasapainoiseksi, yksi kohtaus peilin edessä on joko liikaa tai liian vähän. Tällaisenaan se kuormittaa hahmoa metaforisella painolla, jota on muutenkin paljon.

Mariah Carey sosiaalityöntekijänä ja Lenny Kravitz hoitajana, tähtirooleistaan riisuttuina, ovat todistamassa vähän näkyvien ammattikuntien hiljaista arvokkuutta. Precious onkin kunnianosoitus yhteiskunnallisten oireiden ensihoitajille. Erityiskoulun opettaja Blu Rain (Paula Patton) on tärkein ihminen päähenkilön vetämisessä kuilun laidalta. Kaikella tällä halutaan varmasti sanoa, että yhteiskuntaa ja sen ammattilaisia tarvitaan vakavien ongelmien ratkaisuun. Ja vaikeaa on sillä, joka elokuvan nähtyäänkin haluaa heti kirota kukkahattutätejä.

Teksti: © 2010 Aleksi Salonen

Blu-ray: Future Filmin julkaisu on hyvätasoinen, mutta ei loistava. Anamorfinen 1.77:1 -laajakuva ei ole hämärissä kohtauksissa terävin mahdollinen. Ääniraitoina on Dolby Digital 5.1 ja DTS HD 5.1, molemmat moitteettomia.

Lisämateriaalia on melko paljon, mutta kaikki ei ole laadullisesti erityisen hyvää. Laadukasta osastoa edustavat kaksi making of-dokumenttia, A Precious Ensemble (19 min.) ja A Project of Passion (10 min.), sekä noin 10-minuuttinen Lee Danielsin ja Saphiren keskustelu elokuvasta ja alkuperäisteoksesta. Dokumentti Lee Danielsista Tukholman elokuvafestivaaleilla (7 min.) tuntuu puolestaan turhalta markkinointimateriaalilta. Lisäksi mukana on yksi vaatimaton poistettu kohtaus ja elokuvan traileri. Mitään materiaalista ei ole tekstitetty.

Blu-ray teksti: © 2010 Antti Honkala