Rebecca Miller ohjasi omasta kirjastaan draaman lähiöarkeen juuttuneesta kotivaimosta.
Pippa Leen (Robin Wright) elämä polkee paikallaan. Kustantaja-aviomies Herb (Alan Arkin) kolkuttelee ikänsä myötä kuoleman portteja, muutto vanhusten asuttamaan lähiöön antaa molemmille entistä enemmän vapaa-aikaa. Lapset ovat jo lentäneet pesästä, ainut pysyvä aktiviteetti on illallisrutiini Sandran (Winona Ryder) ja Samin (Mike Binder) hajoilevan avioparin kanssa.
Tyhjä lähiöarki ja puolison poismenon hiljattainen realisoituminen ajavat Pipan oireilemaan: unissaan nainen hakee lähikaupasta savukkeita, jotka siistiltä kotivaimolta on tietenkin kielletty. Yksi pakoreitti arjen harmaudesta tarjoutuu, kun viereen muuttaa naapurin avioerosta rikkoutunut poika, Chris (Keanu Reeves).
Pippa Leen yksityiset elämät perustuu ohjaaja Rebecca Millerin omaan kirjaan (Karisto, 2009), jonka pohjalta tämä on sovittanut käsikirjoituksen. Rooleihin on haalittu pitkä rivi laatunäyttelijöitä. Pääosassa nähdään Robin Wright (ent. Penn).
Keski-ikäisen nimihenkilön oireilu on uskottavasti kuvattu. Olisiko klisee sanoa, että 47-vuotias ohjaaja tietää, mistä puhuu? Wright on kelpo valinta rooliin, jossa salonkihymyn taakse kätkeytyvät menneisyyden kipukohdat ja pelko siitä, että on jo liian myöhäistä elää. Näyttelijän ensin flegmaattiselta tuntuva ilmeily taipuu lopulta vahvaksi, uskottavaksi suoritukseksi. Aivan riittävää vastakaikua ei vaan tarjoa puunaama-Reeves.
Rinnakkain nykyhetken kanssa seurataan Pipan (Blake Lively) nuoruutta. Piripää-äidin luota lesbotädille karannut tyttö päätyy narkkaritaiteilijoiden bilekaveriksi, kunnes vuosien happoilun jälkeen tapaa itseään triplasti vanhemman Herbin. Kaksi tarinaa risteävät useassa kohtaa symbolisesti, kun nyky-Pippa pakenee nuoruutensa mielenmaisemiin.
Millerin ohjaus etenee varmasti. Turhaa hoppuilua on vain Pipan nuoruus, joka kuvataan turhan ylimalkaisesti. Lyhyt happomontaasi oikoo mutkia suoriksi. Pohjustusta olisi myös kaivannut nuoren tytön ja ikälopun kustantajan äkkiä leimahtava romanssi, se ei ole uskottava.
Teksti: © 2010 Anton Vanha-Majamaa
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA