Pieni tyttö joka asuu kujan päässä

Ohjaus Nicolas Gessner
Näyttelijät Jodie Forster, Martin Sheen, Alexis Smith, Mort Shuman
Maa Yhdysvallat
Pituus 88 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1976 Braun Entertainment Group, Carnelian Productions, Filmel, Filmédis, ICL, Zev Braun Productions ja Future Film.

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p1-5">1</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Romaanifilmatisointi Pieni tyttö joka asuu kujan päässä (1976) on ristiriitainen ja hankalasti kategorisoitavissa — siis erinomainen ja erikoinen ”kätketty helmi”.

Alkukuvissa 13-vuotias Rynn (Jodie Foster) tyttö juhlii yksin syntymäpäiviään. On Halloween-ilta, lasten letka kiertelee kauhunaamioissa namujen perässä ovelta ovelle. Rynnin omakotitaloon tunkeutuu kyselemättä Frank Hallet (Martin Sheen), joka jo ensimetreiltä paljastuu varsinaiseksi limapalloksi. Ilmasto muuttuu kipeäksi. Frank on pedofiili ja äityy lähentelemään Rynnia.

Seuraavana päivänä iskunsa tekee Frankin yhtä tunkeileva äiti, joka on vuokrannut talon kolmeksi vuodeksi eteenpäin Rynnin isälle. Mutta isä, joka on luonut nimeä runoilijana, on aina kadoksissa. Nokkelasanainen Rynn keksii uskottavia tekosyitä: isä on uppoutunut luomistyöhön, matkoilla tai nukkumassa.

Esiin tulee jo temaattinen painotus. Lapsen auktoriteetti on olematon, vaikka Rynn käyttäytyy kuin aikuinen nainen. Hänen päältään kävellään. Paljastuu, että Rynnin isä on kuollut, mutta tytär ylläpitää kulissia. Paranoidisti mutta filosofisella painotuksella isä on kasvattanut tyttärensä uskomaan, että ulkopuolinen maailma ja yhteiskunnan normistot ovat paha asia.

Sattuu onnettomuus eikä poliisiin voida ottaa yhteyttä. Rynnin yrittäessä siivota todistusaineistoa paikalle eksyy jalkaansa linkuttava Mario (Scott Jacoby). Nuoret rakastuvat, jakavat salaisuutensa ja heistä tulee erään määritelmän mukaan rikostovereita.

Kuvaushetkellä 14-vuotias Jodie Foster näytteli jo nuorena paremmin kuin moni ammattilainen varttuneemmalla iällä. ”Poikkeava” on kohtaus, jossa Foster nähdään pikaisesti alastomana. Vastaavaa tuskin kyettäisiin nykypäivänä tekemään mediakohun vuoksi, vaikka nuorten näyttelijöiden hyväksikäyttö on monella tavalla rankempaa. Marion ja Rynnin rakkaussuhde liikkuu eri rekisterissä kuin teinien yleensä. Se on aikuismaisempi ja ikiaikaisempi, sielunkumppanuutta.

Jännite on korkea, mutta vastavuoroisesti mukana on kepeän leikin tuntu. Mario harrastaa taikuutta ja Rynnin pikkuvanha itsenäisyys on usein huvittavaa. Poliisi, joka paljastuu Marion enoksi, tekee visiittejä, koska hän epäilee Rynnin valehtelevan. Mies on kuitenkin hupsu ja helposti huijattavissa. Asianlaita on toinen Frankin kohdalla, joka itsepintaisesti haluaa sekaantua ja vietellä Rynnin. Hän on kyltymättömyyden perikuva.

Iso osa kestosta käytetään rajatussa tilassa, omakotitalon olohuoneessa. Ympäröivän pikkukaupungin ”todellinen” luonne irvistää dialogin välistä, kommuuni ei olekaan kuin postkortista. Marion eno kertoo johtavaan asemaan päätyneen Frankin äidin olevan rasistinen snobi ja syy sille, miksi Frankia ei jo ole heitetty linnaan lapsiin sekaantumisesta. Keskiön marginaalinen kolmikko koostuu juuri rikkonaisista hahmoista. Pikkukaupungin elämää tahdittaviin ja myös sen hiljentäviin urheilutapahtumiin eivät ota osaa Mario (jalkapuolitaikuri), Frank (pedofiili) ja Rynn (eksentrinen teini).

Elokuvan ilmestymisvuonna Jodie Foster esitti sivuosaa prostituoituna Martin Scorsesen Taksikuskissa (1976). Temaattinen jatkuvuus on mahdollista vetää: lapsi heitetään aikuisten maailmaan ja selviytymiskeinot ovat rankkoja. Martin Sheen esitti pari vuotta aikaisemmin merkittävän roolin 70-luvun keskeisessä jenkkielokuvassa. Hänen karismaattinen murhaajahahmonsa — kuin James Dean — Julmassa maassa (1973) iskee niin ikään silmänsä nuoreen tyttöön. Tässä tapauksessa isku onnistuu, monessakin mielessä, vaikka suhde ei olekaan yksipuolinen.

DVD: Future Filmin suomalainen DVD-julkaisu on takakansitekstien mukaan “sensuroimaton alkuperäisversio”. Kuva (1.85:1) on filmimäisen pehmeä ja vailla roskia tai kulumia. Ääniraita (englanti, Dolby Digital mono) hoitaa tehtävänsä, vaikkei suuria elämyksiä tarjoa. Tekstitykset löytyvät suomeksi, ruotsiksi, norjaksi ja tanskaksi. Lisämateriaalina on elokuvan traileri.

Teksti: © 2009 Jaakko Kuitunen