Autokammoinen tyttö jää menopelinsä vangiksi ja murhaaja kiusaa ulkopuolella.
Kauhuelokuvassa minimalismi on usein hyve, ja taitava ohjaaja luo hyytävän tunnelman rajaamalla tapahtumaympäristön tiukasti. Periaatteessa Penny Dreadfulin konsepti voisi siis hyvinkin toimia: sen elementit ovat niinkin yksinkertaiset kuin auto, voimaton uhri ja ulkopuolinen piinaaja.
Tarina alkaa, kun vanhempansa auto-onnettomuudessa menettänyt ja tästä traumatisoitunut Penny (Rachel Miner) lähtee automatkalle terapeuttinsa (Mimi Rogers) kanssa, päämääränä menneisyyden haamujen kukistaminen. Matka ottaa kuitenkin yllättävän käänteen, kun tienvarresta kyytiin otettu salaperäinen liftari alkaa piinaamaan naisia. Pian Penny löytää itsensä kahden puun väliin puristetusta autosta, keskeltä pimeää metsää. Ulkona aution oloisessa metsässä liikkuu joku.
Penny Dreadfulin alku on varovaisen lupaava. Rakeinen kuva hyväilee ohi viliseviä metsämaisemia tyylikkäästi päivän hiljalleen taittuessa illaksi. Tunnelma kuitenkin lässähtää nopeasti, kun kyytiläinen ilmesty kuvaan. Tylsä hupun alle kätkeytyvä kähisijä uhkaa kääntää elokuvan huumorivaihteelle, eikä mielleyhtymiltä Scary Movie -elokuvien kaltaisiin spoofeihin voi välttyä. Naurut ovat kuitenkin lopulta vähissä, kun auton pysähtyessä metsään myös kerronta seisahtaa. Tunnin ajan seuraamme Pennyä puiden väliin kiilatussa autossa, ympärillä olevien ihmisten joutuessa yksi kerrallaan salaperäisen murhaajan käsiin.
Miniatyyrivaroilla toteutettu Penny Dreadful näyttää sopivan rähjäiseltä ja kalsealta, mutta ohjaaja Richard Brandes on unohtanut elokuvastaan tarinan. Täysin käsittämätöntä on se, että äärisimppeliä käsikirjoitusta on ollut rustaamassa peräti kolme ihmistä. Luulisi että tällaisin voimavaroin saataisiin kasaan enemmänkin kuin kelvon lyhytelokuvan ainekset. Nyt näppärä perusidea on väkisin venytetty kokopitkään elokuvamuotoon tunnelman kärsiessä.
Elokuvan ainut valopilkku on pääosan Rachel Miner, joka tekee roolissaan pätevän suorituksen äärimmäiseen selviytymistilanteeseen joutuvana, lapsuudenmuistojensa kiusaamana tyttönä. Elokuvan “konkari” Mimi Rogers puolestaan jää täysin statistiksi, vaikka onkin tavallaan elokuvassa mukana loppuun asti.
Penny Dreadful on osa Future Filmin jakelemaa Dark Label -kauhusarjaa, joka on tätä myötä edennyt jo 15:nteen osaansa. Pääosin heikkolaatuisia indie-elokuvia käsittävä sarja on periaatteessa mielenkiintoinen, mutta toistaiseksi ainut aidosti suositeltava elokuva on ranskalainen Inside, joka on yksi viime vuosien pirteimmistä kauhurutistuksista. Penny Dreadfulkin on jo vuonna 2005 valmistunut, joten mistään elintärkeästä teoksesta ei kenenkään mittarilla ole kyse.
DVD: Future Filmin DVD:n kuvaformaatti on anamorfinen 1.78:1 full frame, ja ääniraidan virkaa hoitaa Dolby Digital 5.1. Molempien laatu on DVD-painoksessa kelvollinen, mutta itse elokuvan väripaletti on valju ja ääniraita jokseenkin tasapaksu. Ekstroja levyllä ei ole mukana lainkaan, ellei sellaisiksi lasketa alkuun upotettuja trailereita. Kuriositeettina mainittakoon, että elokuvan todellinen kesto on noin 10 minuuttia takakannessa ilmoitettua pidempi.
Teksti: © 2009 Anton Vanha-Majamaa
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA