Penelope

Ohjaus Mark Palansky
Näyttelijät Christina Ricci, James McAvoy, Catherine O´Hara, Peter Dinklage, Reese Witherspoon
Maa Iso-Britannia / Yhdysvallat
Pituus 104 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2006 Stone Village Pictures, Type A Films, Grosvenor Park Productions, Tatira, Zephyr Films ja Nordisk Film

Etsi CDONista

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p1-5">1</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Jos Suomessa haluaa nykyään nähdä hyviä elokuvia muulloinkin kuin Oscar-kaudella, kannattaa ilmeisesti pysytellä pois Finnkinon teattereista ja suunnata huomio paikallisen DVD-vuokraamon antimiin. Luvattoman monet hienot elokuvat päätyvät suoraan DVD-hyllyille, jonka jälkeen ne lähes poikkeuksetta vajoavat unholaan. Samaan aikaan elokuvateattereiden suurimmissa saleissa pyörii Mitäs me spartalaiset ja Max Payne.

Tähän luvattoman vähälle huomiolle jääneiden elokuvien kastiin kuuluu myös Penelope, muutaman vuoden myöhässä julkaistava huikaisevan kaunis satu, joka sisältää runsaasti komediaa ja romantiikkaa. Kysymyksessä on nuoren amerikkalaisohjaajan Mark Palanskyn ensimmäinen kokopitkä.

Elokuva kertoo tarinan Penelopesta (Christina Ricci), kirotun aatelissuvun tyttärestä, jolle on kasvanut nenän sijasta siankärsä. Tyttö on niin ruma, että hänen vanhempansa piilottavat hänet muulta maailmalta. Yksi asia voi kuitenkin pelastaa aatelisen tytön ikuiselta rumuudelta ja hyljeksinnältä: jos toinen siniverinen rakastuu häneen ja vie hänet vihille. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, sillä totuuden paljastuttua miehet tuppaavat katoamaan Penelopen ympäriltä kauhistuneen huudon saattelemina. Mutta sitten kuvioihin ilmestyy Max (James McAvoy), nuori ja rähjääntynyt aatelinen, joka näkee Penelopessa jotain, mitä muut eivät ole nähneet.

Myönnettäköön, että Penelopea voi kritisoida ennalta arvattavaksi, kerronnaltaan hieman löysäksi ja hetkittäin epäuskottavaksi elokuvaksi. Siitä huolimatta Penelope on yksi niistä elokuvista, joista jää kasvoille niin leveä hymy ja sisuksiin niin lämmin olo, että sen haukkuminen olisi suorastaan julmaa.

Penelope on kuvattu ja lavastettu poikkeuksellisen kauniisti. Kuvaus on alusta loppuun lumoavaa, aina pikkunäppäristä kamera-ajoista laajakuviin kuvitteellisen kaupungin yllä. Fyysisesti Penelopen voisi nähdä sijoittuvan jonkinlaiseen New Yorkia ja Lontoota yhdistelevään kaupunkiin, jossa yhdistyy nykyajan realismi ja toisaalta fantasia. Tyylillisesti elokuva on tässä mielessä pienimuotoinen mysteeri: kaupungin siluetti näyttää amerikkalaiselta suurkaupungilta, mutta tarinan hahmot puhuvat suurimmaksi osaksi britti-aksentilla. Toiset brittinäyttelijät ovat saaneet pitää aksenttinsa, kun esimerkiksi toisen pääosanäyttelijän, James McAvoin skottiaksentti on korvattu amerikanenglannilla. Tällä hämmentävällä aksenttien sekoituksella ja identiteetittömällä ympäristöllä Palansky on ilmeisesti halunnut korostaa tarinan ja ympäristön satumaisuutta. Satumaista tyyliä tuetaan hartaan kauniilla taustamusiikilla läpi elokuvan.

Nuoret pääosanäyttelijät Christina Ricci ja James McAvoy tekevät hienot roolisuoritukset. Riccin näyttelemä Penelope on fiksu, mutta arka nuori nainen, jonka hämmennystä Ricci tulkitsee juuri sopivalla herkkyydellä. McAvoy hallitsee nuoresta iästään huolimatta kohtauksiaan silkalla karismallaan. Hänestä on kasvamassa hyvää vauhtia yksi oman sukupolvensa suurimmista näyttelijöistä. Catherine O´Hara heittää hauskan sivuosan Penelopen äitinä, joka häpeää tytärtään ylitse kaiken, ja tästä syystä työskentelee kaikista innokkaimmin poistaakseen kirouksen – ja samalla häpeän perheensä yltä.

Teemoiltaan ja moraaliltaan Penelope on hyvin perinteinen tarina, eikä elokuvan opetus jää keneltäkään huomaamatta: ihmistä ei saa tuomita ulkonäkönsä vuoksi, ja ainoa avain todelliseen onneen on hyväksyä oma itsensä puutteineen kaikkineen. Kuulostaa väsyneeltä, mutta jostain syystä se ei tunnu siltä elokuvaa katsoessa. Penelope on nimittäin pienistä puutteistaan huolimatta hyväntuulinen, suorastaan riemastuttava, ja äärimmäisen kaunis romanttinen satu, jonka ääreen voisi kuvitella palaavansa kerta toisensa jälkeen.

Teksti © 2008 Antti Honkala

DVD: Näin hieno elokuva olisi ansainnut laadukkaamman julkaisun. Teknisessä puolessa ei sinänsä ole mitään moitittavaa, sillä DVD:n anamorfinen 2.35:1 laajakuva näyttää vähintäänkin kelvolliselta, eikä 5.1 DD:n ääniraitaakaan tarvitse moittia. Ikävä kyllä DVD:lle ei ole kuitenkaan löydetty minkäänlaisia lisämateriaaleja, mikä on huutava vääryys.