Paris, Texas

Ohjaus Wim Wenders
Näyttelijät Harry Dean Stanton, Nastassja Kinski, Hunter Carson, Dean Stockwell, Aurore Clement
Maa Länsi-Saksa / Ranska / Iso-Britannia
Pituus 139 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1984 Road Movies Filmproduktion, Argos Films, Westdeutscher Rundfunk (WDR), Channel Four Films, Pro-ject Filmproduktion

Hanki omaksi

• Kuva 3
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p2-5">2</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Vuonna 1967 ensimmäiset elokuvakokeilunsa tehneen saksalaisen Wim Wendersin suurimmat menestysvuodet ajoittuvat 1980-luvulle, jolloin mies kävi kokeilemassa onneaan Yhdysvalloissakin. Tulos ei kenties ollut aivan toivotun kaltainen kenenkään kantilta katsottuna, mutta matkan seurauksena syntyi kuitenkin Wendersin todennäköisesti tunnetuin elokuva. Vuonna 1984 valmistunut Paris, Texas voitti aikoinaan mm. Cannesin elokuvajuhlien Kultaisen Palmun sekä koko joukon muita pienempiä palkintoja.

Kun itse näin elokuvan ensimmäisen kerran, olin kymmenvuotias enkä luonnollisestikaan ymmärtänyt teoksesta yhtään mitään. Muistan, että mielestäni kyseessä oli todella tylsä elokuva. Tuosta elokuvakokemuksesta oli kulunut neljännesvuosisata, jonka aikana en ollut katsonut Paris, Texasia kertaakaan uudelleen. Nyt oli viimein aika tarkistaa, olivatko mielipiteeni ja elokuvamakuni muuttuneet vai vieläkö Paris, Texas tuntuisi tuskastuttavalta elokuvalta. Tämän katselukerran myötä yksi ympyrä sulkeutui ja arvostelemieni Wim Wenders –elokuvien sarja tuli päätökseen.

Travis Henderson (Harry Dean Stanton) on ollut kateissa neljän vuoden ajan, kun hän yhtäkkiä astelee autiomaasta sivistyksen pariin. Hän päätyy Los Angelesissa asuvan veljensä Waltin (Dean Stockwell) hoiviin. Travisin menneisyys on hämärän peitossa, selvää on vain se, että hänen poikansa Hunter (Hunter Carson) asuu Waltin ja tämän Anne-vaimon (Aurore Clement) luona. Kun Travis saa hieman elämäänsä järjestykseen, hän päättää jäljittää vaimonsa Janen (Nastassja Kinski), joka asuu tietojen mukaan Teksasissa.

Sam Shepardin käsikirjoittama Paris, Texas on mysteeri. Se aukaisee sisällöllisen arkkunsa vähitellen, aivan kuin kiusoitellakseen katsojaa ja varmistaakseen, että tämän mielenkiinto pysyy yllä. Henkilöiden taustoja ja menneiden vuosien tapahtumia ripotellaan esille pikkuhiljaa siten, että katsojalla on riittävästi aikaa solmia tarinan pätkiä yhteen. Tällainen käsittelytapa ei ole lainkaan huono, vaan sopii Wendersin kaltaisen ohjaajan teokseen erinomaisesti. Rauhallisesta etenemistavasta huolimatta Paris, Texas imaisee katsojan välittömästi mukaansa eikä mielenkiinnon herpaantumisesta ole huolta, sen verran kiinnostavalta tarinan henkilöiden mysteerit vaikuttavat.

Vaikka kyseessä on tutun oloinen ihmissuhdedraama, jonka keskeisessä osassa on vanhojen suhteiden lämmittäminen ja menetetyn ajan takaisin voittaminen, ei elokuva kuitenkaan mene sieltä missä aita on matalin. Se ei esitä kadoksissa olleen henkilön paluuta ainoastaan hyvänä asiana, vaan ennemminkin ristiriitaisena tapauksena, joka sekoittaa monen ihmisen tasapainoisen arjen. Travisin paluun myötä Waltin ja Annen suhde muuttuu, sillä jälkimmäinen pelkää menettävänsä ottopoikansa. Hunterin elämä puolestaan järkkyy, kun hän ei tiedä kuinka suhtautua henkilöön, josta hänellä on vain hataria muistikuvia. Herkimmässä kohtauksessa Travis ja kumppanit katsovat vanhoja kotivideoita ajalta, jolloin kaikki oli vielä hyvin. Tarinan opetuksena voisi pitää sitä, että vaikka ajan parantava voima on valtava, ei se pysty kaikkia haavoja parantamaan – tämän Travis ymmärtää kaikkein parhaiten.

Tarina on mielenkiintoinen, mutta ei sovi väheksyä tuotantopuoltakaan. Robby Müllerin kuvaus on silmiä hivelevän kaunista ja monin paikoin värisommittelut suorastaan loisteliaita. Elokuvan esittämä maailma on luotu yksinkertaisen karheaksi ja siten elokuvan tyylille uskolliseksi. Lopullisen silauksen teokselle antaa Ry Cooderin musiikki, joka paitsi sopii elokuvan tapahtumiin täydellisesti, myös elävöittää kerrontaa ja värittää sen henkilöhahmoja. Cooderin musiikki on tässä elokuvassa aivan yhtä tärkeässä osassa kuin mitä Ennio Morriconen säestykset Sergio Leonen westerneissä.

Paris, Texas on wendersmäiseen tapaan erittäin hyvin näytelty elokuva. Harry Dean Stanton on pääosassa loistava, hänessä on rooliin vaadittavaa herkkyyttä, rosoisuutta ja karismaa. Ensiesiintymisensä tehnyt Hunter Carson osoittaa, että Wendersin käsittelyssä lapsinäyttelijät pystyvät muuhunkin kuin olemaan viehättäviä – aivan kuten Yella Rottländer elokuvassa Alice in the Cities (1974), Carson suoriutuu tehtävästään erinomaisesti. Dean Stockwellin, Aurore Clementin ja Nastassja Kinskin näyttelemistaitoja tuskin tarvitsee sen enempää korostaa.

Paris, Texas on tasapainoinen ja vahva ihmissuhdedraama, jonka kohdalla lukuisat ylistyslaulut ovat oikeutettuja. Siinä on tunnelmaa, siinä on mielenkiintoa ja siinä on erinomainen näyttelijäkaarti, joista jokainen tietää kuinka tulee toimia. Ry Cooderin melankolinen musiikki liittää palapelin palat saumattomasti yhteen. Upea elokuva.

DVD: Paris, Texas lukeutuu Sandrew Metronomen julkaisemaan The Wim Wenders Collection II:n. Anamorfisen kuvan (1.78:1) laatu on melko hyvä, mutta siellä täällä esiintyvä pehmeys varsinkin sivuttaisliikkeissä sekä vaalealla taustalla näkyvä reunaterävöitys haitannevat ainakin isommalta kankaalta katsovia. Ääniraitoja on kolme (DD 2.0, DD 5.1, dts) eikä niissä ole huomautettavaa. Tekstitykset ovat suomeksi, ruotsiksi, norjaksi ja tanskaksi. Lisämateriaalia on ainoastaan Wendersin kommenttiraidan verran.

Teksti: © 2009 Kari Glödstaf