Paris 36

Ohjaus Christophe Barratier
Näyttelijät Gérard Jugnot, Clovis Cornillac, Nora Arnezeder, Maxence Perrin, Bernard-Pierre Donnadieu, François Morel, Élisabeth Vitali
Maa Ranska / Saksa / Tsekki
Pituus 120 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 Blue Screen Productions, Constantin Film Produktion, France 2 Cinéma, France 3 Cinéma, Galatée Films, Logline Studios, Novo Arturo Films, Pathe Productions ja Sony Pictures Entertainment.

Hanki omaksi

• Kuva 5
• Ääni 5
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p5-5">5</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Erään teatterin ympärillä pyörivä ja 1930-luvulle sijoittuva Paris 36 (2008) on ulkoisilta puitteiltaan komea, mutta hengetön postikortti. Siitä on etäännytetty aikakauden henkinen ja materiaalinen alakulo.

Tietenkään psykologinen tai historiallinen realismi ei ole taideteoksen päävaatimus. Mutta elokuvassa on läsnä ajanhenkeä, kommunistien ja äärioikeiston kahakointia, mikä avaa ovet kritiikille sen tavasta käyttää historiaa.

Totuutta on sen verran mukana yhtälössä, että tekijöitä ei voi syyttää rintamakarkuruudesta — sen seikan poisjättämisestä, että kuohuva Ranska ei ollut kaukana jonkun Saksan tai Italian tieltä. Tukeehan se myös juonta ja antaa sille ”monikerroksisuutta”, kansallista yhteenkuuluvuuden resonanssia, mutta aikakausi on pikemminkin kulissi, mentaalinen green screen.

Juonessa ilkeä fasistigangsteri keinottelee itsellensä teatterin nimeltä Chansonia. Vuosikymmeniä teatterissa työskennellyt yksinhuoltaja Pigoil (Gérard Jugnot) valtaa yhdessä muiden työläisten kanssa teatterin takaisin. Kulttuurista piittaamaton fasisti on suunnitellut rakentavansa sen tilalle kiinteistöjä.

Nähtävillä on kommunistinen kuohunta: vallataan takaisin porvarin omaisuutta. Niin ikään vastaleiristä kommunisteja haukutaan juutalaisten pilkkanimityksillä. Lopulta sovitaan teatterin ostamisesta, mutta se vaatii rahaa ja rahantulo huippuesityksiä.

Tähti on haussa. Kaunis nuori Douce (Nora Arnezeder) palkataan hätävaraksi, mutta tosipaikan tullessa hänestä kuoriutuu satakieli kuin messiasmyytissä. Hänen asemansa teatterin ja yhteisön koossapitävänä voimana korostuu, kun hän kerran jättää Chansonin taakseen. Sali tyhjenee katsojista ja eräs johtohahmo degeneroituu rasististen karikatyyrien esittäjäksi äärioikeiston kokouksiin.

Kapinahenkisyys näkyy jälkimmäisessä sivujuonteessa. Viimein mies kääntää takkinsa ja alkaa kesken esityksen pilkata fasisteja. Teko ei kuitenkaan kasva joksikin uudeksi historian kuvastoksi, jolla yritetään paaluttaa menneisyyden totuudeksi vahvasti vallinnut ääriliikkeiden vastainen mieliala. Tietyllä tapaa elokuva romantisoi tämän ajanjakson ja etenkin vasemmistolaiset aktivistit — sorron yöstä nousevia työläisiä on tapana nostaa jalustalle.

Paris 36:n kaltaisesta pöhöttyneestä elokuvasta on vaikea innostua, ellei ole lavastaja tai vaatesuunnittelija. Se on näiden ammattilaisten juhlaa. Huumori ja romantiikka aliarvioivat katsojaa ja hattaraan meinaa tukehtua. Lisäksi kestoa on puoli tuntia liikaa ja juonessa liikaa rönsyileviä sivuoksia.

Ehkä tämä on täsmäohjattu nostalgiannälkäisille pariisilaisille. Ja kun toinen maailmansota ylitetään vielä aikahypyllä, nostalgia on todellakin muistikuva vailla tuskaa.

DVD: Elokuvan suomalaisen laitoksen on julkaissut Sony. Tekninen puoli (16:9 anamorfinen kuva, äänenä 5.1. ranska) on moitteeton.

Lisämateriaalia on runsaasti:

• Ohjaaja-käsikirjoittaja Christophe Barralierin ja pääosan esittäjä Nora Arnezedin kommenttiraidalla käydään tuttuun tapaan läpi kohtauksia ja niiden taustoja. Ei sisällä tekstitystä, mutta ranskalaisen Barralierin englanti on ymmärrettävää.
• Nora Arnezed: nuoren ilmestyksen kaunis seikkailu (10 min, englanninkielinen tekstitys) käsittelee Doucen roolin ulottuvuuksia: täytyy osata sekä näytellä että laulaa. Ja tietenkin näyttää nätiltä.
• Paris 36: näyttelijöiden haastatteluja (30 min, englanninkielinen tekstitys) on dokumenttirulla, jossa keskeiset näyttelijät kertovat anekdootteja ja miettivät hahmojansa.
• Thomas Laulner esittelee elokuvan kuvauspaikkoja (25 min, englanninkielinen tekstitys) on koko levyn mielenkiintoisin puolituntinen: siinä näytetään kuinka Prahaan rakennetaan valtava lavastekaupunki, joka esittää elokuvan ”Pariisia”. Toki elokuvaa kuvattiin myös Pariisissa.

Teksti: © 2010 Jaakko Kuitunen