Painajainen Elm Streetillä

Ohjaus Samuel Bayer
Näyttelijät Jackie Earle Haley, Kyle Gallner, Rooney Mara, Katie Cassidy
Maa Yhdysvallat
Pituus 97 min
Ikäraja 15 vuotta
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p1-5">1</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Vuonna 1984 Freddy Krueger oli monien mielestä pelottavin valkokangashahmo, jonka kuvitella saattoi. 2000-luvun trendinä on ollut kierrättää klassisia kauhuhahmoja ja niinpä Freddykin palaa jälleen kerran elokuvateattereihin, veitsineen kaikkineen. Mutta mikä 80-luvulla oli uutta ja kauhistuttavaa, on vuonna 2010 pelkästään iljettävää.

Juoni on säilynyt melko lailla samana neljännesvuosisadan. Porukka teini-ikäisiä huomaa, että he kaikki näkevät joka yö painajaisia hattupäisestä palaneesta veitsikädestä, Freddy Kruegerista (Jackie Earle Haley). Pian he myös ymmärtävät, että jos Freddy tappaa heidät unessa, kuolevat he oikeastikin. Tämä tieto auttaa pysymään hereillä.

Ennen pitkään on kuitenkin pakko nukahtaa. Mitä tehdä, kun nukahtaa ei saisi, mutta hereilläkään ei voi pysyä ikuisesti? Kun vakavasta univajeesta kärsivät Quentin (Kyle Gallner) ja Nancy (Rooney Mara) alkavat analysoida uniaan he ymmärtävät, että Freddy ei ehkä sittenkään ole pelkkää mielikuvitusta. Menneisyyden arvoituksen selvittäminen saattaa pelastaa heidän henkensä.

Kauhuelokuvana uusi Painajainen Elm Streetillä on puistattavan suoraviivainen ja yhtä tylppä kuin vanhakin: henkilöhahmoja ei juuri esitellä, vaan heti ensimmäisissä kuvissa sukelletaan painajaismaiseen unimaailmaan. Eipä siinä teinien silpoutuminen juuri hetkauta.

Onneksi tarinaa on sentään syvennetty hieman entisestä, mikä tekee tästä uudesta versiosta itse asiassa alkuperäistä kiinnostavamman. Hetkeksi esille nousee kysymys menneisyyden teoista, niiden oikeudenmukaisuudesta ja vastuusta, jota naapuruston vanhemmat kantavat. Nyt Freddy ei enää olekaan pelkkä mieletön silpoja. Kun vanhempien kollektiiviset synnit nousevat esiin heidän lapsiaan tappavina unina, tarina tuntuu hetken ihan oikeasti kiinnostavalta.

Mutta sitten kaikki muuttuu jälleen, ja varovainen optimismi muuttuu tutuksi pettymykseksi, joka on niin yleinen tunne 2000-luvun kauhuelokuvien äärellä. Käsikirjoittajat Wesley Strick ja Eric Heisserer kosiskelivat ohimennen kiinnostavaa teemaa, mutta päättivät sittenkin vesittää keittonsa tyhjänpäiväiseksi säikyttelyksi ja vanhojen kliseiden mielikuvituksettomaksi kierrätykseksi.

Jackie Earle Haleyn Freddyä tullaan luonnollisesti vertaamaan alkuperäiseen Freddyyn, jota esitti Robert Englund. Kummankaan kohdalla ei voida puhua merkittävästä roolisuorituksesta, mutta Haley joutuu sentään muutamassa kohtauksessa näyttelemään – ja vieläpä ilman kasvoproteeseja.

Merkittävin muutos hahmoon on tullut kuitenkin käsikirjoituksen kautta: ennen Freddyä saattoi pelätä – nyt häntä vain inhoaa. Vanhaa Freddyä teki joidenkin mieli juosta karkuun – nyt hänet haluaisi etsiä käsiinsä ja antaa isän kädestä. Vuonna 2010 lapsien murhaaja ei ole enää mitään, on oltava kysymys jostain paljon niljakkaammasta.

DVD: Warnerin DVD-julkaisu näyttää ja kuulostaa hyvältä. Komeassa 2.40:1 anamorfisessa laajakuvassa ei ole suurempaa huomauttamista, Dolby Digital 5.1 -ääniraita palvelee myös hyvin.

Lisämateriaalipuolella ei ole hurraamista. Levyltä löytyy ainoastaan 13-minuuttinen making of-featurette.

Teksti: © 2010 Antti Honkala