Narnian tarinat: Velho ja leijona

Ohjaus Andrew Adamson
Näyttelijät William Moseley, Skandar Keynes, Anna Popplewell, Georgie Henley, Tilda Swinton, James McAvoy, Jim Broadbent, Liam Neeson (Aslanin äänenä)
Maa Yhdysvallat / Iso-Britannia
Pituus 143 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2005 Walt Disney Pictures, Walden Media, Lamp-Post Productions ja Walt Disney Studios Motion Pictures

Etsi CDONista

• Kuva 5
• Ääni 5
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p4-5">4</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Keskiajan ja renesanssin tutkija Clive Staples Lewis oli jo lapsena kiinnostunut fantasiasta, saduista ja vanhoista legendoista. Teini-iässä hän alkoi hahmottelemaan fantasiamaa Narnian tapahtumia. Toisen maailmansodan päätyttyä Lewis oli saanut teoksensa valmiiksi. Se kantoi ylväästi nimeä The Chronicles of Narnia: The Lion, the Witch and the Wardrobe (suomennettuna Narnian kronikat: Leijona, noita ja vaatekaappi). Suureksi yllätyksekseen Lewis huomasi, ettei puhuvia eläimiä ja kiihkeitä taisteluita sisältänyt kirja ollut myyntimenestys. Syykin selvisi pian, sillä lapsille suunnattu kirja oli kohdeyleisölleen liian pelottava. Onni kuitenkin kääntyi, sillä Velho ja leijona osoittautui arvostelumenestykseksi ja näin kiinnostus Narniaa kohtaan oli taattu.

Narnian tarinat alkavat kun Pevensien siraruskatras Peter, Edmund, Susan ja Lucy lähtevät evakkoon toisen maailmansodan kauhuja. Matka vie maaseudulle vanhan professorin ja tämän taloudenhoitajan hoiviin. Suuressa talossa Lucyn mielenkiinnon herättää salaperäinen vaatekaappi. Piiloutuessaan kaappiin Lucy huomaa avanneensa oven toiseen maailmaan. Narniaan.

Narnia on fantasiamaailma, jossa luontokappaleet osaavat kommunikoida ihmisten ja muiden kädellisten kanssa. Maata pitää otteessaan ilkeä Valkoinen Velho (Tilda Swinton), jota kaikki pelkäävät ja syystäkin. Velhoa vastustavat noidutaan oitis jääpatsaiksi. Tasapainoa Narniaan tuo hyvyyttä edustava, taikavoimia omaava leijona Aslan (äänenä mainio Liam Neeson), jota narnialaiset odottavat hetkenä minä hyvänsä pelastajakseen. Aslan jo odottaakin Pevensien sisaruksia (William Moseley, Skandar Keynes, Anna Popplewell ja Georgie Henley), joilla olisi tärkeä rooli Velhon kukistamisessa. Alkaa taistelu Narniasta.

Narnian tarinat: Velho ja leijona, joka onneksi päätyi tähän suomennosmuotoon, sisältää paljon lapsille suunnattua symboliikkaa, uskonnollisia vertauskuvia ja elämämänohjeita. C.S. Lewis mm. opettaa tarinassaan, ettei vieraisiin pidä luottaa ja miten anteeksianto saavutetaan. Raamatullinen julistus on ovelasti sijoitettu osaksi kertomusta, eivätkä lapset niitä –tietämättään- huomaa. Elokuva on myös, kirjan tavoin, paikoin hyvin synkkä ja pelottava. Niinpä elokuvatarkastamot kautta maailman rokottivat Velhoa ja leijonaa ikärajan nostona luokkaan PG (vanhempien seurassa).

Velho ja leijona kärsi hivenen Yhdysvalloissa kahden muun fantasiasarjan voittokulusta. Vain muutamia vuosia aiemmin ilmestyneet filmatisoinnit J.R.R. Tolkienin suositusta Taru Sormusten Herrasta sekä vuodesta 2001 lähtien tuotetut Harry Potter elokuvasovitukset verottivat elokuvakansaa. Narnia kuitenkin piti pintansa ja kahmi etenkin vanhalla mantereella sievoiset lipputulot, osin huonoista kritiikeistä huolimatta. C.S. Lewisin kirjat olivat niin suuressa huudossa Euroopassa, että leffakansa ei malttanut olla näkemättä elokuvaversiota.

Toteutukseltaan Narnian tarinat jää vertailukohteistaan jälkeen, mutta ei pahasti. Digitehosteet ovat hyvin näyttäviä, mutta lavastuksen, kuvaustekniikan, maisemoinnin ja näyttelijäsuoritusten suhteen otetaan takapakkia. Niitä ”huonompia” Batmaneitä (Batman Forever ja Batman & Robin) visualisoimassa ollut ja Shrekin sekä sitä seuranneen jatko-osan ohjannut Andrew Adamson olikin lievästi sanottuna purjeissa Narnian henkiin herättämisen kanssa. Nuoret lapsinäyttelijät ovat hengettömiä Adamsonin käsissä, Lucya valloittavasti tulkitsevaa Georgie Hanleyta lukuunottamatta. Valkoisen Velhon roolissa häijyilevä Tilda Swinton, joka voitti taidoillaan kaksi vuotta myöhemmin Oscarin elokuvasta Michael Clayton, on hyytävän erinomainen ammattilainen. Pienemmissäkin sivuosissa nähdään pirteitä suorituksia, fauniherra Tumnusta näyttelevän James McAvoyn johdolla. Oman lisänsä tuovat myös hilpeät eläinhahmot, kuten ihastuttava majavapariskunta ja apuun rientävä kettu.

Narnian erikoismaininta kuuluu ehdottomasti upealle maskeeraukselle, josta tunnustuksena myönnettiin Oscar pysti. Myös Harry Gregson-Williamsin musiikki on tarinan arvolle sopivan mahtipontista. Sen sijaan Narnian lavasteet ja kuvauspaikat eivät tue alkuperäistä tarinaa. Kun myös veteraanikuvaaja Donald McAlpinen kuvakulmat ovat ponnettomia, niin suurin osa Narniasaagan viehätysvoimasta karisee. On pienoiseksi eduksi, jos katsoja ei ole lukenut C.S. Lewisin alkuperäisteoksia. Muutoin pettymys voi olla suurempikin. Paikallaan olisi ollut myös jonkinlainen karsinta, sillä nyt Adamson noudattaa alkuperäistarinaa liian raadollisesti. Tämä synnyttää useita tylsiä hetkiä, jolloin seuraavan askeleen voi arvata helpostikin, sillä aikaa miettimiselle jää liiaksi.

Narnian tarinat: Velho ja leijona elokuvaan kannattaa tutustua Collector’s edition dvd-julkaisun kautta, jota tänä päivänä saa hyvinkin edullisesti. Se sisältää kaksi eri versiota elokuvasta: alkuperäisen ja suomeksi puhutun, joista jälkimmäinen ei ole mitään suurta dubbauksen juhlaa. Suomalaisina ääninä kuullaan sekä tuntematonta kaartia että kokeneita ammattilaisia kuten Jonna Järnefelt (Velho) ja Mikko Leppilampi (herra Tumnus).

Kahden levyn erikoispainos sisältää Dineylle tyypilliseen tapaan valtavan määrän extramateriaalia, mm. kaksi eri kommenttiraitaa ja useita dokumentteja. Extrojen laatu on hyvää keskitasoa ja siitä isot pisteet Dineylle, joka ymmärtää mistä dvd tuotannossa on oikeasti kyse. Kuvan- ja äänenlaatu on myös ihailtavan tarkkaa.

Teksti © 2008 Lasse Lepola