Nainen Burmassa

Ohjaus John Boorman
Näyttelijät Patricia Arquette, U Aung Ko, Frances McDormand, Spalding Gray
Maa Yhdysvallat / Iso-Britannia
Pituus 94 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1995 Castle Rock Entertainment, Columbia Pictures Corporation ja Warner Home Video Finland.

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p2-5">2</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Rambossa (2008) Rambo pitää Burmaan/Myanmariin matkaavia amerikkalaisia kristittyjä idiootteina. On sotatila, henkensä menettäminen on helpompaa kuin Raamatun todistaminen lastensaduksi. Lopulta Rambo pelastaa loukkuun jääneet, tuhoaa joukon sotilasjuntan riiviöitä ja palaa lopputekstien virratessa kotimaahansa. The End.

Nainen Burmassa -elokuvan (Beyond Ragoon, 1992) päähahmo Laura Bowman (Patricia Arquette) on lähellä Rambon itsepäistä naikkosta, Lähetystyöntekijää Jolla On Unelma. Lauran taustalla ei tosin ole sinisilmäinen idealismi, vaan ryöstäjien murhaamat lapsi ja aviomies. Mantraksi muodostuu burmalaisittain buddhalaisuus: sitoumuksien välttäminen.

Laura on jo menettänyt yhden perheen. Elämä on hauras, surunäytelmä saattaisi toistua. Sotilasdiktatuurin hallitseman maan, sen syrjäisten osien, kiertäminen ei tunnu perhetragedian rinnalla miltään, joskin katsojalle se näyttää jännitystä luovalta surmanajolta. Nainen ei palaa Amerikkaan, vaan jää Burmaan, vaikka mahdollisuus annetaan ja konsulaatti hoitaa passivarkauden — viittaus siihen, että Laura on otettu turistina silmätikuksi.

Elokuva sijoittuu ajallisesti 80-luvun loppupuolelle, alkutekstien mukaan se on tositapahtumien ”inspiroima”. Burmassa sotilashallinto alkoi tuolloin nitistää demokraattista liikehdintää. Lähes miljoona burmalaista joutui maanpakoon, tuhansia kuoli ja nobelisti, oppositionjohtaja Aung San Suu Kyi elää edelleen “kotiarestissa”.

Juonessa seurataan loukkuun jääneen Lauran ja iäkkään professori/turistiopas/toisinajattelija U Aung Kon (U Aung Kon) pakomatkaa. Tahti on tiukka ja energinen, vaikka dramaturgiset metkut heppoisia. On autonromu, jota ei saada käyntiin kriittisillä hetkillä. Olkapäähän ammuttu, yliopistosta ulospotkittu professori taas tarvitsee hoitoa. Vihamieliset sotilaat ovat perässä, mutta osa heistäkin talttuu rakkauden voimalla. Ihmisiä he ovat kaikki, kiväärin edessä ja takana.

Kamerat ja muut tapahtumien tallentamiseen kykenevät instrumentit takavarikoidaan. Turisteja ei oteta enää maahan. Tappolistaan ruksattuja nimiä teloitetaan missä vain. Laura livahtaa hiuksenhienosti karkuun. Tämä ei ole toimintaa, vaan sokkeloiden selvittämistä.

Hienoimmassa kohtauksessa (kenties monotoninen, toistuva viidakkokuvasto luo vääristävää kontrastia) konkretisoituu sekasorto eräällä kaupunkiaukiolla: henkilöauto on ammuttu seulaksi, väki heiluttaa punaisia lippuja, ilmassa leijuu vitivalkoisia asiakirjoja, kaikkialla on savua. Budjetti lienee syy, miksei vastaava kuvasto toistu. Esimerkiksi autolla/lautalla matkatessa käytetään heijastettuja taustoja kuin elokuva olisi kuvattu 50-luvulla jonkun varastossa.

Patricia Arquette on parhaimmillaan esittäessään joko yksinkertaista naikkosta (True Romance, 1993) tai yksinkertaista, kohtalokasta rakastajatarta (Lost Highway, 1997). Burman naisena hän on poissaoleva, tunneskaala on epävirittynyt kuin potilaalla narkoosissa. Toki roolihahmo on traumatisoitunut, mutta yksioikoinen Hollywood-kerronta ei tue “poikkeavaa” metodinäyttelyä, jos sitä sellaisena halutaan pitää.

Lauran intiimi tarina niveltyy maan sisäiseen selviytymiskamppailuun. Historiallista taustaa kannetaan mukana. Motiivi lienee ollut kertoa jumalanseläntakaisista käänteistä, joiden uutisointi ei ole helppoa. Vallan vahtikoirat kun syötetään usein haikaloille poikkeustilaan juuttuneissa valtioissa. Harmi vain, että lopputulos on keskinkertainen kuin minkä tahansa mekaanisesti luodun/numeroiden mukaan maalatun ”Suuren Kertomuksen”: yksinkertainen, vailla haastetta.

DVD: Warnerin suomalainen DVD-julkaisu on kuvanlaadultaan (16:9/2.35:1) hyvä – perspektiivi on usein lavea, kuten ryhmäkohtauksissa. Ääniraitana on valittavana 5.1. Lisämateriaalina Looking Beyond Rangoon: Trurth has a Witness (8 min) pienoisdokkari itse elokuvan tekemisestä, joka sivuaa myös Burman historiaa. Haastatteluja kuullaan ohjaaja/tuottaja John Boormanilta ja päänäyttelijä Patricia Arquettelta. Sisältää lisäksi trailerin elokuvasta. Lisämateriaali ei ole tekstitetty.

Teksti: © 2009 Jaakko Kuitunen