Dreamworksin animaatioon on sijoitettu kiitettävä määrä elokuvaviitteitä, jotka pitävät menon mielenkiintoisena.
Dreamworksin animaatiostudio on Shrekistä alkaneessa tuotannossaan kehittänyt varsin toimivan kaavan saada niin sanotusta kokoperheen elokuvasta aidosti myös aikuisikäluokkaa kiinnostava. Tässä vauhdikkaaseen perustarinaan joka on helposti ymmärrettävä, kiinnitetään eriasteisia koukkuja, niin että tarkkaavainen katsoja saa kokea oivaltamisen riemua. Nykyaikaiselle pitkälle Hollywood-animaatiolle itsetietoisuus on eräs leimallisimpia piirteitä. Möröt vastaan muukalaiset tuo tätä puoltaan kaksi askelta pidemmälle, kun tarina satelee viittauksia muun muassa 50-luvun B-kauhun ja -scifin kulttiklassikoihin. Myös Spielbergin 80-luvun taitteen kassamagneetit saavat omat hilpeähköt mainintansa.
Parhaiten itserefleksiivisessä käsikirjoituksessa on esillä Attack of the 50 foot Woman (1958); päähenkilö Susan (Reese Witherspoon) on juuri menossa naimisiin itsekeskeisen tv-säämiehen kanssa, kunnes saa ilmeisen huonon kolmiulotteisen hahmotuskykynsä vuoksi – elokuva näytetään tettereissa 3D-heijastuksella – meteoriitin niskaansa. Ulkoavaruudesta tullut harvinainen energiamuoto muuttaa Susanin jättiläisnaiseksi, jonka seurauksena hallituksen agentit vangitsevat hänet salaiseen tukikohtaan, jossa säilytetään kaikkia Maan hirviöitä piilossa kansalaisilta. Jännitysmomenttia saadaan, kun ulkoavaruuden ilkimys Galaxhar (Rain Wilson) haluaa energiamuodon omaan käyttöönsä ja hyökkää Maahan saadakseen haluamansa. Hirviöjoukko valjastetaan tietenkin pelastustehtäviin.
Hirviöt, joihin Susan juonessa tutustuu, on rakennettu täysin ääninäyttelijöidensä live-tuotannoissa tekemien roolien varaan, vieläpä tavalla, joka tulee varmasti heikentämään elokuvan huumoria dubbauksessa merkittävästi. Niinpä Seth Rogen on aivoton ja oudon hyväntuulinen hyytelöolio, Hugh Laurie nerokas torakaksi muuttunut Dr. Cockroach Ph.D. ja Will Arnett lipevä laguunin hirviö The Missing Link.
Suuri osa vitseistä on niin ikään rakennettu näiden ja lukuisten muiden ääninä esiintyvien tähtinäyttelijöiden valkokangas- ja ruutuimagojen varaan. Tekniikkaa on hyödynnetty tyylillä ja absurdin huumorin huipulla ollaan silloin, kun presidentti Hathaway – Stephen Colbertin äänellä ja Ronald Reaganin asenteella – saadakseen yhteyden muukalaisiin, soittaa syntikalla ensin Kolmannen Asteen Yhteyden tunnuksen ja kun tämä ei toimi, siirtyy Beverly Hillsin Kyttään. Parempaa parodiaa Reaganin ”Mr. Gorbatshov, tear down this wall”-puheesta Berliinin muurilla on tuskin nähty.
Kun jättiläisnainen 50-luvulla oli miehisen egon painajaisuni, on se tässä modernin emansipaatiotarinan vertauskuva. Tietysti tulee mieleen, että näinkin kulunut opetus – jokaisen naisen onni ei ehkä löydykään (itsekkään) miehen sylistä – on melko itsestään selvä, mutta ei tarvitse katsoa kauaskaan vaikka Disney-animaation historiaan todetakseen, että tätä viestiä kannattaa toistaa, jopa aikuisille. Sukupuolirooleilla leikitellään tarinassa enemmänkin.
Elokuvateattereissa 3D-toteutus toimii parhaiten kohti tulevassa liikkeessä, etenkin avaruuteen sijoitetuissa kohtauksissa ja heti alussa elokuva pilailee hieman myös tekniikallaan, kun tiedemies pallottelee kuminauhalla sidotulla pingispallolla. Menetys DVD-versiossa ei ole merkittävä ja esimerkiksi värimaailma on levyltä alkuperäistä kirkkaampi.
Animaatio on miellyttävää ja ammattitaitoista, mutta herättää harvoin suuria elämyksiä. Fotorealismia on toki onnistuneesti kosiskeltu vaikkapa Golden Gate -sillan toimintakohtauksessa. Juonen ja teemojen osalta on luvassa satoja kertoja nähty story-ride ja kasvutarina, jossa ystävien tärkeys ja itsetunto korostuvat. Katsomiskokemus pysyy kiinnostavana, kun pop-kulttuurisukupolvelle tähdätyt vitsit seuraavat toisiaan kiitettävällä tahdilla.
DVD: Paramountin levyn anamorfinen 2.35:1 laajakuva on DVD-luokassa kärkipäätä ja virheistä näkyvin on lievä astigmatismi. Ruotsin-, englannin- ja suomenkielinen 5.1 Dolby Digital -ääniraita toistaa koko skaalan puhtaasti ja hyödyntää syvyysvaikutusta hyvin. Kattavat prosessikuvaukset (noin 25 minuuttia) ovat sellaisia kuin suurtuotannoissa yleensä: vauhdikkaita ja viihdyttäviä, mutta markkinointihenkisiä. Lisäksi mukana kuvakäsikirjoituspohjaisia poistettuja kohtauksia, joita on nykyään tapana lisätä animaatioekstroihin ja lyhyitä Dreamworks-animaatioaiheisia musiikkivideoita. Ohjaajien ja tuottajan kommenttiraita sisältää runsaasti informaatiota elokuvan teosta, mutta on muuten unettavan epäkarismaattinen.
Teksti © 2009 Aleksi Salonen
Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Ihmiskuntaa moukaroiva komeetta kiteyttää tuhobuumin muodonpalautuksessa koronavuoden kriisikäytöksen.
Lue lisää »Epäortodoksinen eroko? Netflixin menora-menestyjä tutustuttaa vanhakantaiseen juutalaisuuteen, jonka vivahteissa viihtyisi pidempäänkin…
Lue lisää »Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Hullu ja masentunut Hollywood synnytti Citizen Kanen, jonka myyttinen auteur saa Fincheriltä isällisen avokämmenen.
Lue lisää »Kotoilun lämmin ja pehmeä kaima The Blitzin ajoilta maalaa miedon lesbosuhteen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA