• Miesten vuoro
• Miesten vuoro
• Miesten vuoro
• Miesten vuoro
• Miesten vuoro

Miesten vuoro

Miesten vuoro 2010

Joonas Berghäll ja Mika Hotakainen ovat käsikirjoittaneet ja ohjanneet koskettavan ja harvinaislaatuisen dokumentin suomalaisesta miehestä.Ajatus on yksinkertainen: miehiä saunassa kertomassa elämästään, puhumattomista tunteista. Toteutus on kaunis ja lopputulos; suuri suomalainen mestariteos.

Heti alussa käsittää katsovansa jotain poikkeuksellista. Heikki Färmin ja Jani Kumpulaisen kuvissa vanhasta pariskunnasta saunomassa on lempeää ruumiillista läsnäoloa. Mutta nyt on miesten vuoro.

Saunassa maailman vaatimukset taukoavat hetkeksi. Löylyssä pestään pois valta ja kahlitsevat roolit. Päähenkilöt puhuvat isyyden ilosta, ystävyydestä, surusta ja kuolemasta, muille menetettyjen lapsien ikävästä. Siinä on suomalaisia miehiä juomassa viinaa saunassa, mutta oikeita ihmisiä, ei kliseitä väkivaltaisuudesta ja alkoholismista. Yhtä heistä isä on tukahduttanut lapsena tyynyllä, toinen on entinen tapavanki. Ja silti, he ovat oikeita ihmisiä.

Saamelaismies kertoo isoisästään, joka koko ikänsä pilkkoi ja kasasi polttopuita liiterin seinälle. Kun isoisä joutui sairaalaan vuoteenomaksi ja puut alkoivat vuosien kuluessa loppua liiteriltä, itki isoisä, ettei ollut hakannut isoäidille tarpeeksi puita. “Silloin käsitin” , kertoo saamelaismies “että rakkautta on monenlaista.” Tyynesti, vailla teeskentelyä. Siinä hetkessä on hämmästyttävää runollista voimaa.

Berghällin ja Hotakaisen elokuva on täynnä tällaisia hetkiä. Eräs Miesten vuoron (2010) hienouksista ovat tarinat, joissa on yleistä ja yksilöllistä voimaa. Enkä tiedä mitä ohjaajat ovat tehneet, mutta elokuvassa kuultavien tapa kertoa elämästään on täysin vilpitön. Kun elämänkokemuksista on otettu kaikki esittäminen pois, jää jäljelle jotain, joka koskettaa syvästi. Siksi Miesten vuoro on Taidetta, se paljastaa kuvaamiensa miesten sielun, paheksumatta tai ylistämättä, heidän yksilöllisen inhimillisyytensä.

Kerronnan ajallinen, sisällöllinen ja tunteellinen rytmitys tekee väkevistä tarinoista lähes myyttisen matkan. Timo Peltola on leikannut väliin Färmin ja Kumpulaisen kuvia kansallismaisemistamme itsevarmasti. Kuin miesten kertomukset, ne ovat itsessään syvästi vetoavia ja ehkä samassa metaforisia. Jonas Bohlinin alkuperäismusiikki on tunteellista jä täysin kuviin sopivaa. Kaikki tuntuu tämän elokuvan teossa syntyneen onnellisten tähtien alla.

Toivo Kuulan ja Aleksis Kiven Oravan laulu dokumentissa kuultujen laulamana on inspiroitunut lopetus yhdelle kaikkien aikojen suomalaiselokuvista. Se saa suomalaisen miehen itkemään.

DVD: Nordisk Filmiln laitoksen anamorfinen 1.85:1 -laajakuva on paikoin voimakkaasti kohiseva. Värintoisto on toisinaan erinomaista, välillä taas on havaittavissa selvää kromaattista aberraatiota eli värien epäkohdistumista. Dolby Digital 5.1 -ääniraita ajaa asiansa. Lisämateriaalina kolme poistettua kohtausta / pientä kertomusta (10 min) ja elokuvan traileri.

Elokuva esitettiin myös osana vuoden 2010 Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleja. Lue raportti »

Teksti: © 2010 Aleksi Salonen

Hanki omaksi